maanantai 30. syyskuuta 2013

Saattohoitajasta kätilöksi


Siirryin tehtaan lattialta kauppatieteen opiskelijaksi syksyllä 2001. Pienten alkukankeuksien jälkeen opinnot sujuivat ihan mukavasti. Kesällä 2002 suunnittelin jo kandidaattitutkielmaa. Kuten tunnettua, oppikirjoissa ei puhuttu mitään osuustoiminnasta. Oli siis melkoinen sattuma, että eräällä mökillä lapsia nukuttaessani käteen sattui S-ryhmää käsittelevä kirjanen. Siitä kaikki lähti. Kun seuraavana päivänä olin vielä kirjan kimpussa, tiesin jo tajunneeni jotain merkittävää. Sarjakuvassa olisi ajatuskuplassani ollut jättimäinen lamppu, joka kirkastuu kuin salamaniskusta.
Oli onni, että kandiseminaaria vetäneet tohtorikoulutettavat sekä opiskelijatoverini suhtautuivat ideaani myönteisesti. Se tasoitti tietä kohti omistajuuden tutkimista osuustoiminnallisissa organisaatioissa. Siihen se myönteinen suhtautuminen sitten pääosin päättyikin. Siirtyessäni graduvaiheeseen keväällä 2003 oli erään professorin ensimmäinen reaktio avoin huvittuneisuus naurun purskahduksella vahvistettuna. Vuotta myöhemmin sain tohtoriopiskelijana ivallisen tiedustelun eräältä professorilta: eikös se osuustoiminta ole jo kuollut ja sen tutkiminen lähinnä historioitsijoiden hommaa? Tiesin jo tuolloin, että samaan kysymykseen tulisin törmäämään joka paikassa. Globalisaation uskottiin olevan viimeinen naula osuustoiminnan arkkuun. Pian osuustoiminnalle laulettaisiin viimeinen virsi niiden muutamien hölmöjen suulla, jotka vielä uskoivat tähän vanhaan malliin. Pääsisin kenties tekemään saattohoitoa. Samalla tekisin tieteellisen itsemurhan.
Yleinen epäusko oli niin vahva, että myös monet osuustoiminnan parissa toimivat ihmiset ihmettelivät mikä sai minut uskomaan toisin. Ajatukseni lampun syttyessä kesällä 2002 olivat jotakuinkin seuraavat. Pohdin tuolloin lähinnä osuuskaupan näkökulmasta. Ensinnäkin olimme siirtyneet verkostotalouden aikaan, jolloin ihmisten sekä yritysten yhteistoiminta nousee arvonluonnin ytimeen ja tieto korvaa finanssipääoman yrityksen tärkeimpänä resurssina. Tämä toisaalta tarkoittaa pääomavetoisen ohjausjärjestelmän korvautumista demokratialle perustuvilla ja osaamista korostavilla muodoilla. Omistajuus ei tässä kuviossa enää viittaisi juridisiin tai muutoin muodollisiin tekijöihin, vaan toimintaan osallistumisen luomiin sosiaalisiin ja psykologisiin suhteisiin. Menestyvien mallien voima perustuisi siihen kuinka hyvin ne pystyvät motivoimaan eri sidosryhmät kokonaisvaltaisesti arvonluontiin, eikä siihen kuinka hyvin pääomansijoittaja onnistuu kontrolloimaan yritystä. Henkilöstön näkökulma korostui. Duunarina uskoin täysillä, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara. Ajattelin sen olevan sitoutumisen kannalta eduksi, että omistajat ovat heidän kohtaamiaan asiakkaita eikä jotain kasvottomia etäisiä sijoittajia. Viimeinen ajatukseni liittyi kuluttajien vallan lisääntymiseen. Päättelin, että kuluttajien ohjaamassa taloudessa heidän itsensä omistama yritys on sopiva lähtökohta erilaisille arvoketjuille ja -järjestelmille.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana ajatukseni ovat kehittyneet ja laajentuneet, mutta samalla ne ovat lähinnä vahvistaneet uskoani osuustoimintamallin käyttökelpoisuuteen. Mitä paremmin olen oivaltanut osuustoimintamallin, sitä paremmin olen ymmärtänyt osuneeni jo ensiarvioissani melko hyvin oikeaan. Toimintaympäristön muutos käy koko ajan näkyvämmäksi ja osuustoiminta alkaa kiinnostaa. Osuuskunnissa pohditaan kuinka toimintaa voitaisiin rakentaa entistä paremmin osuustoiminnan vahvuuksien päälle. Onneksi olin oikeassa. Kaikki kunnia saattohoitajille, mutta kyllä kätilön hommat sopivat minulle paremmin!  

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Itkukarjalaisuuden loppu

Jatkoin tämän aamun Etelä-Saimaa -lehden kolumnissani jotakuinkin samoilla raitella kuin hiljattain länkkärin mielipidekirjoituksessani. Olen suhtautunut itsekin välillä hieman pessimistisesti Etelä-Karjalan ja varsinkin Lappeenrannan touhuun. Jostain on kuitenkin tulkintani mukaan tullut tuulahdus kevättä, vaikka syksy onkin. Eikä nenään tuoksahda sonta, vaan heräävä luonto. Meillä aletaan olla jotenkin kyllästyneitä vanhaan menoon ja positiivista virettä on selvästi havaittavissa. Etelä-Savossa on hyvää pöhinää ollut jo pidempään. Pyritään nyt tukemaan tätä virettä myös täällä Etelä-Karjalassa, eikä ainakaan itse heittäydytä valittajiksi!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Jaettu johtajuus hallitustyön ytimeen

Sovimme juuri parin osuuskunnan kanssa hallitustyön kehittämiseen liittyvästä tutkimushankkeesta. Yrityksestä riippumatta hallituksen rooli on keskeinen ja osuuskuntien tapauksessa ei hallitustyön tärkeyttä ja hallituksen jäsenten vastuuta voi liiaksi korostaa.

Kehitystyön perustaksi voi hyvin ottaa kaverini prof. Frank Lambrechtsin ja kumppanien katsauksen jaettuun johtajuuteen hallinnon kokoushuoneessa. Katsaus korostaa tiimiyttämistä, oikeanlaista kokoonpanoa, osaamisten synergiaa ja yhdistämistä sekä jaettua vastuuta. Jaetun johtajuuden ytimessä on hallituksen jäsenten tiivistyminen yhtenäiseksi yksiköksi vuorovaikutuksen kautta, luottamuksen ja avoimuuden kontekstissa. Hallitustyön arvioimisessa perinteinen näkemys puheenjohtajan ja "rivijäsenen" suhteesta ei pure. Olennaista on hallituksen jokaisen jäsenen vahva kontribuutio erikoistuneilla osaamisen alueilla.

Jatko-opiskelijani osuuspankinjohtaja Saila Rosas on jo tutkimuksessaan osoittanut jaetun johtajuuden olevan relevantti käsite johtajuuden tarkasteluun osuustoiminnallisessa kontekstissa. Tiimimme on tästä jotain julkaissutkin. Käsitteelle on varmasti käyttöä laajemminkin niin johtajuuden kuin hallintotyön tutkimisessa ja kehittämisessä. Monissa osuuskunnissa hallitustyötä on jo osin kehitettykin tähän suuntaan, mutta nyt on tahtoa ottaa seuraavia askelia kohti entistä vaikuttavampaa hallintotyötä. Puheenjohtajalle tämä voi olla sekä haaste että helpotus. Painottaisin jälkimmäistä.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kanavariippumattomuus on avainsana

Olin eilen Etelä-Karjalan Radion (YLE) iltapäivässä keskustelemassa maakuntamme tulevaisuudesta ennen kaikkea kaupan näkökulmasta. Studiovieraana oli kauppaneuvos Ahti Manninen (Osuuskauppamme eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja). Hän näkee tulevaisuuden valoisana. Rajaliikenne kehittyy ja ostovoimaa tulee tätä kautta lisää, kaupan murros ei tee Prismoista tennishalleja ja kaupan alan toimijat alkavat ottaa askelia verkkokaupan suuntaan. Tähän täällä Etelä-Karjalassa yleisesti uskotaan.

Manninen arveli, että osuuskauppojen hitaus verkkokaupassa on perustunut siihen, että perinteinen konsepti on tuonut menestystä. Asiakkaat eivät ole kokeneet saaneensa verkosta sellaista lisäarvoa, että toiminnan kehittämiselle olisi ollut perusteita. Kuvatessaan nykyisiä tapahtumia esimerkiksi finanssialalla ja katsoessaan lähitulevaisuuteen Manninen nosti esiin muutamia tärkeitä pointteja. Alan toimijat tulevat kuluttajan äärelle, palveluita paketoidaan ja asiakaskokemus korostuu. Mielestäni nämä ajatukset ovat varsin päteviä. Kuten radiolähetyksessäkin totesin, kauppaneuvos on pysynyt perillä meneillään olevasta kehityksestä. 

Entä sitten oma käsitykseni? Olen blogissani tähän jo tavallaan viitannutkin, että kaikki lähtee tulevaisuudessa asiakkaasta (kotitaloudesta). Asiakaslähtöisyydestä tulee entistä aidompaa, välittömämpää ja kokonaisvaltaisempaa. Tämä on lähitulevaisuutta.

Villimmätkin tulevaisuuden skenaariot tulee ottaa huomioon. Kenties neljännesvuosisadan päästä aikansa 3D-laitteet tulostavat kodeissamme käyttötavaroita automaattisesti sen perusteella mitä ne tulkitsevat meidän aiemman käyttäytymisemme, virtuaalisen toimintamme sekä viime aikaisten ajatusten ja tunteiden perusteella tarvitsevan ja haluavan. Organisaatioteoreetikkojen tuoreimmat käsitykset yhteisöjen kyborgisoitumisesta (ihmisen ja teknologian rajan hämärtymisestä) eivät siis välttämättä ole vain tieteiselokuvien asiaa, vaan osa meneillään olevaa kehitystä.

Historialla on kuitenkin väliä. Ei siis kannata ylidramatisoida murrosta tai kuvitella meidän elävän tulevaisuutta jo nyt. Tavat ja tottumukset ovat usein kohtuullisen sitkeitä ja myöntävät jonkin verran aikaa. Tämä ei tarkoita, etteikö murros ole tosiasia. Siihen on reagoitava heti, sillä aika on rahaa. Vain asiakaskokemuksen lähtökohdakseen ottavat monikanavaiset ja toimialarajoja murtavat toimijat säilyvät ja menestyvät tulevaisuudessa.

Asiakastiedosta, sen hallinnasta sekä käytöstä ja täten toimijan luotettavuudesta tulee tässä kuviossa entistä tärkeämpi palanen. Muutos koskee osuuskauppaa siinä missä muitakin toimijoita, mutta osuuskaupalla on valtti hihassaan. Ne ovat asiakkaidensa omistamia. Osuuskauppoille siis riittää se, että ne ovat hereillä teknologisessa murroksessa, ottavat perustehtävänsä vakavasti ja ottavat härkää sarvista. Kuten Hesarissa jokunen päivä sitten kirjoitin, tämä vaatinee huomattavia investointeja.

Joku voi todeta bloggaajalle, että muutos on helpommin kirjoitettu kuin tehty. Kyllä, mutta täysin tehtävissä. Vaihtoehdon ei toisaalta pitäisi houkutella ketään. Ihan riittävän moni osuuskauppa maailmalla on jo marginalisoitunut kasvukeskusten ulkopuolelle. Sinne kyllä jää tilaa, jos isot kansainväliset pelurit valloittavat houkuttelevammat alueet. Se ei välttämättä ole asiakasomistajan etu.

Lisäys: Radiolähetys on kuunneltavissa YLE Areenasta. Mihin suuntaan kauppa kehittyy? Itse tulen mukaan puhelimitse lähetyksen loppupuolella.

JCOM volume 1 issue 1

Sain juuri kustantajalta (Elsevier) tiedelehtemme (Journal of Co-operative Organization and Management) ensimmäisen numeron kansilehdet tarkistettavaksi. Tämä tarkoittaa, että pian meillä on käsissämme uunituore, historiallinen JCOMin ensimmäinen numero.

Globaalia ulottuvuutta tuovat australialais-ranskalainen tutkimus pienyritysten osuuskunnista sekä israelilainen tutkimus johtajuudesta osuustoiminnallisessa kontekstissa. Molemmat ovat vertaisarvioituja artikkeleita.

Mukana on myös suomalaisväriä. Vertaisarvioitujen artikkelien puolelta löytyy Puusan ja kumppanien artikkeli osuuskunnan kaksoisluonteesta. Näiden lisäksi Ruralia-instituutin Hagen Henry luo katsauksen Mikkelin ICA konferenssin antiin ja maanvilvelysneuvos Marcus H. Borgström pureskelee osuuskuntien omistajaohjausta ja hallintoa omien kokemustensa pohjalta. Avaava pääkirjoitus on tietysti omaa käsialaani.

Käypä vilkaisemassa lehden nettisivut ja tutustumassa materiaaliin! Pääset sinne tästä.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Mene kotiin osuuskauppa

S-ryhmän tilanne on saanut monet kysymään mitä osuuskauppojen pitäisi mielestäni tehdä vastatakseen liiketoimintamallien murrokseen tietyillä toimintansa ydinalueilla. Olen vastannut useimmille, että ainakin osa vastausta on tiettyjen perusasetusten uudelleen määrittely osuuskaupan ja asiakasomistajan suhteessa.

Pärjätäkseen kilpailussa on osuuskauppojen kyettävä vähintään tuottamaan ylivoimaisia palvelukokemuksia myymälöissään. Asiakasomistajuus voi auttaa tässä, jos sen päälle osataan rakentaa. Toistaiseksi ei ole osattu.

Myymälätoiminnan kehittäminen on kuitenkin vain ensimmäisen tason oppimista ja kehitystyötä. Edelläkävijyyden ottaminen alan liiketoimintamallien uudistamisessa kaipaa kuitenkin toisen tason oppimista, toiminnan perusoletusten muuttamista.

Nykyisellään osuuskauppa odottaa asiakasomistajan tulevan luokseen, asioimaan osuuskaupan myymälöissä. Uusi ajattelu voisi lähteä siitä, että osuuskauppa tulee asiakasomistajan tykö. Oltaisiin siis toiminnallisesti ei vain lähellä kotitalouksia, vaan nimenomaan asiakasomistajien kodeissa. Tällaista kehityspolkua tukevat muun muassa kansakunnan ikärakenne ja toisaalta tarve uudistaa yhteiskunnallista työnjakoa. Tee se itse meininki ei enää tulevaisuudessa riitä, jos haluamme kansakuntana jatkaa kilpailua globaalilla kentällä. Kuviosta ei toki sovi unohtaa osuustoiminnan tehtävää taistelussa syrjäytymistä vastaan.

Tarjontaa voitaisiin siis kehittää monipuolisesti ajatellen mitä palveluita asiakasomistajat tarvitsevat kotonaan. Nämä voisivat olla periaatteessa mitä tahansa ihmisisten fyysisistä ja terveydellisistä tarpeista vaatehuoltoon, kodin tekniikkaan, rakentamiseen, kunnossapitoon ja energiaan. Palvelun voisi rakentaa synergisesti paitsi palveluiden kirjon osalta myös arvoketjussa. Eli osuuskauppa voisi tarjota paitsi asennuksia ja opastuksia, mukaan lukien arvokasta käyttöturvallisuus- ja energiansäästötietoa, myös toimittaa tuotteet. Näin syntyisi silta uusien ja  nykyisten toimintamallin välille.

Moni olisi varmasti huolissaan siitä, että uusi toimintamalli söisi nykyisen elinmahdollisuuksia. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa liiketoimintaväen vanha oppi: aina on parempi kannibalisoida oma perinteinen toimintamalli itse kuin antaa muiden tehdä se. Samalla on hyvä muistaa myös se, että osuuskaupan tehtävänä ei ole pitää kiinni tietystä tarjonnasta, vaan elää ja kehittyä asiaskasomistajien mukana - olla heidän paras palvelijansa.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ylijäämä on osuuskuntien elinehto

Jaanpa tässä viikonloppuna Hesarissa julkaistun mielipidekirjoitukseni. Yksi OT-professuurin tarkoituksista on yhteiskunnallisen keskustelun käyminen. Eli näitä tulee jatkossa tasaiseen tahtiin.

Palkkioiden suhde tekemiseen

Pari graduntekijää on tehnyt tutkimushankkeessamme erään osuustoiminnallisen yritysryhmän toimeksiannosta työtä laatiakseen kyselylomakkeen edustajiston ja hallintoelinten palkkioiden vertailemiseksi osuustoiminnallisten ryhmien välillä ja toisaalta niiden suhteuttamiseksi edustajiston ja hallintoelinten jäsenten varsinaiseen toimintaan ja sen vaativuuteen.

Matkan varrella on niin gradun tekijöitä kuin ohjaajaa hämmästyttänyt kuinka vähän ihan yleisellä tasolla - siis myös osuustoiminnan ulkopuolella - on tehty tämänkaltaista tutkimusta. Kovin usein hallinnon tutkimuksissa tehtävät otetaan annettuna ja esimerkiksi hallitustyön analyysi jää pinnalliseksi: kattaen esimerkiksi jäsenmäärän, sukupuolen, koulutustaustat, kokoontumistiheyden ja tiedon siitä onko itsearviointi tehty. Ikään kuin nämä suoraan kertoisivat jotain hallitustyön laadusta. Kaivataan siis syvemmälle menevää analyysiä.

Valmiit mittarit olisivat aina riskittömämpiä tutkimusta tehtäessä. Tällä kertaa niitä on niukasti tarjolla. Tämän päivän ohjelmassa on graduntekijöiden tapaaminen ja heidän ratkaituehdotustensa pohtiminen yhdessä. Apuja olemme hakeneet henkilöstön kompetenssitutkimuksista ja työn vaativuuden arvioinnista.

Tutkimuksen tarkoituksena on luoda arvoa kohdeorganisaatioille.Edellyttäen, että saamme mittarit riittävän hyvään vireeseen, on tässä toki mahdollisuus joiltain osin myös tieteelliseen arvonluontiin. Mielenkiintoista tietoa tästä hankkeesta syntyy joka tapauksessa.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Markkinaohjaus: käyttämätön mahdollisuus

Yritysten omistajilla on mahdollisuus ohjata omistamaansa yritystä kahdella tapaa. Markkinoiden kautta tai hallintohierarkian kautta. Julkisissa osakeyhtiöissä omistajien markkinaohjaus tapahtuu osakemarkkinoiden kautta. Osuuskunnissa vastaava ohjaus tapahtuu tuote- ja palvelumarkkinoiden kautta. Jos kehitettävää riittää jäsenten, edustajistojen ja hallintoelinten väliseen tiiviin vuorovaikutusketjun aikaansaamisessa, riittää sitä myös markkinaohjauksessa. Esimerkiksi asiakastiedon käyttö on vain osa tätä kokonaisuutta.

Osuustoimintatutkimus on nostanut esimerkiksi asiakasomisteisten osuuskuntien osalta asiakkuuden ja omistajuuden yhdistymisen yhdeksi osuuskuntien poikkeuksellisista vahvuuksista ja kilpailuetutekijöistä. Yksi osa tätä on omistajuutensa tiedostavien asiakkaiden paneutuminen markkinaohjauksen vahvistamiseen muun muassa palautteenantajana, kehitysehdotusten tekijänä ja jopa merkittävien muutostrendien osoittajana. Jäsenyys oikeastaan velvoittaa tähän.

Osuustoiminnan ulkopuolella ovat monet yritykset alkaneet aktiivisesti hyödyntää asiakkaitaan tuote- ja palvelutarjontansa ja toimintamalliensa proaktiivisessa kehittämisessä. Tämän toiminnan hyödyt eivät ole rajoittuneet tuote- ja palvelukirjon ajantasaisuuteen ja kilpailukykyisyyteen, vaan myös asiakassuhdetta lujittaviin psykologisiin tekijöihin. Tähän liittyen blogissa riittääkin tulevaisuudessa asiaa, sillä viimeistelen tänään käsikirjoituskutsun Journal of Marketing Theory and Practice -tiedelehden erikoisnumeroon (toim. Jussila, I., Tarkiainen, A., Sarstedt, M. & Hair, J.), joka keskittyy juuri tähän psykologiseen ulottuvuuteen. Tästä on tulossa kuumaa tietoa kuluttajamarkkinoinnissa kansainvälisesti.

Omistajaohjauksen näkökulmasta osuuskunnissa on siis tärkeä ja kaikkia hyödyttävä mekanismi käyttämättä niin kauan kuin osuuskunnat eivät erityisesti panosta jäsenten rooliin markkinaohjauksen edistäjinä. Asiakasomistajat, jos ketkä, voisivat tarjota osuuskaupalleen apua heitä itseään parhaiten palvelevien liiketoimintamallien kehittämiseen vaikkapa käyttötavarakaupassa. Olen lanseerannut termin kehittäjäjäsen. Jää nähtäväksi mikä osuuskunta tai keskinäinen yhtiö tarttuu ensimmäisenä tosissaan tähän mahdollisuuteen luoda jäsenille arvoa ja yritykselle kilpailuetua. Vai lyövätkö kilpailijat OT-yritykset heidän omassa lajissaan?

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Itse itseäni haastaen

Olin viikonloppuna Mikaelissa kouluttamassa Suur-Savon OP-liiton osuuspankkien hallintoa. Tilaisuudessa keskusteltiin Etelä-Savon synkistä näkymistä, maakunnan vahvasta osuustoiminnasta ja toivottiin yliopistotoimijoilta vahvempaa läsnäoloa ja otetta maakunnan kehittämisessä. Päätin ottaa asiaan saman tien kantaa. Mielipidekirjoitukseni julkaistiin aamun Länsi-Savossa. Ehkäpä joku huomaa, että tavallaan haastoin tässä itseni. Olenhan LUT Savon kummiprofessori. Nyt ei jää muita vaihtoehtoja kuin järjestää Mikkelissä konkreettisiin toimenpiteisiin tähtäävä taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan seminaari, vaikkapa nimenomaisen yhdistyksemme ja Mikkelin yliopistokeskuksen yhteistyönä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ankkuriyrityksillä tärkeä rooli yhteiskunnassamme

Olin hiljattain LähiTapiolalla keskustelemassa keskinäisyyden tulevaisuudesta. Eräs tapaamiseen osallistunut piti erittäin paljon käyttämästäni ankkuriyritys -termistä. Eilen termi nousi taas esiin keskustelussa median edustajien kanssa. Tämä vei ajatukseni parin vuoden päähän ja Talouselämään kirjoittamaani kolumniin. Palasin juttuuni ja huomasin sen olevan edelleen ajankohtainen. Pörssiyhtiöesimerkit tosin hieman ontuvat (varsinkin perheyhtiö Kone) ja ihmettelen edelleen mistä ne juttuun tupsahtivat. Niitä kun ei ole alkuperäisessä jutussa. Joka tapauksessa perinteiset teollisuudenalat jatkavat suurta murrostaan. Nokian myllerrys ei lopu ja telakkapuolella tapahtuu. Mitä lienevätkään metsäjättien seuraavat ratkaisut? Meillä on kuitenkin toivoa, jos vaalimme monimuotoisuutta, teemme töitä määrätietoisesti ja huomioimme ankkuriyritysten tarpeet sekä niiden edustamat hallintomallit taloudellisen itsemääräämisoikeutemme tukijoina. Lisää voit lukea täältä.

S-ryhmä uuteen aikaan

Tämän aamun osuustoiminnallinen uutispommi on Kuisma Niemelän kauden päättyminen SOK:n pääjohtajan tehtävissä. Toivotan Kuismalle kaikkea hyvää tuleviin seikkailuihin! Samalla huomio kiinnittyy S-ryhmän tulevaisuuteen. On mielenkiintoista nähdä kuka ottaa seuraavana SOK-viestikapulan ja millaisin kriteerein nimitys tapahtuu. Omasta näkövinkkelistä kuviossa on ainakin kolme keskeistä, strategisesti hieman eri tasoista osa-aluetta.

Ensimmäinen ja samalla aikaväliltään pisin ja merkittävin on S-ryhmän asemointi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja murrokseen. Se vaatii vahvaa käsitystä S-ryhmän toteuttamasta osuustoiminnasta suhteessa aikamme ilmiöihin sekä kykyä osallistua rohkeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tätä voidaan nimittää S-ryhmän strategiseksi johtamiseksi instituutionalisella pelikentällä.

Toinen osa-alue on S-ryhmän toimialan täsmentäminen tai jopa uudelleen määrittely. S-ryhmän on rohkeasti pohdittava resurssiensa kohdentamista niille alueille, joilla se voi luoda eniten arvoa asiakasomistajilleen. Se ei tarkoita automaattisesti tietyistä palveluista luopumista, vaan kriittistä arviointia. Uuden pääjohtajan on kyettävä olemaan nimenomaan portfolion johtaja ja tukemaan portfoliojohtamista itsenäisissä, mutta toisistaan riippuvaisissa osuuskaupoissa. Samalla tietyt perinteiset alueet kaipaavat erityishuomiota. Esimerkiksi käyttötavarakaupan murros on merkittävä ja menetelmät asiakasomistaja-arvon rakentamiseen on mietittävä uusiksi.

Kolmas osa-alue on kansainvälistyminen. Vähittäiskaupan toimijana S-ryhmä on eurooppalaisittain lilliputti. Kansainvälistä yhteistyötä on kyettävä vahvistamaan. Parhaimmillaan se voi saada tukea globaalista osuustoiminnallisesta heräämisestä. Samaan aikaan on mietittävä SOK:n kautta toteutettavien lähialueoperaatioiden laajuutta. Missä määrin pohjoisen ja itäisen yhteistyön rajoitteisiin on vastattava omin ulkomaille kohdistuvin investoinnein? Millainen toimintamalli johtaa pitkällä aikavälillä parhaaseen lopputulokseen: hakemalla voittoja suomalaisille asiakasomistajille vai viemällä menestyvää osuustoimintaa?

Minulla ei ole asiasta tietoa, mutta voin arvella uuden pääjohtajan nimitysprosessin olevan jo hyvässä vauhdissa. Saanemme pian vastauksia tähän vähintään 2 miljoonaa suomalaista koskevaan kysymykseen: kuka on uusi SOK:n pääjohtaja ja miten hän aikoo luotsata S-ryhmää eteenpäin?

Lisäys: Iltapäivällä olinkin sitten YLE Ajantasassa ("Uudet keksinnöt puhdistavat sisäilman") kommentoimassa pääjohtajavaihdosta. Haastattelu heti ohjelman alussa. Pääset siihen tästä.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Media: nyt valokeila osuuskuntiin!

Hesarissa pohdittiin sunnuntaina yrityksen tarkoitusta. Jutussa puhuttiin osakeyhtiöstä. Meikäläisen yhteiskunnan, kuten muidenkin markkinatalouksien, eräs suurimmista kehityksen esteistä on sokeus monimuotoisuudelle. Mitä sitten, jos osakeyhtiömallin idea on voiton maksimointi? Kyseinen idea palvelee varsinkin globaalia kapitalismia. Mallilla on siis oma erityinen tehtävänsä. Meillä on kuitenkin myös muita malleja, joissa omistaja-arvo rakentuu toisella tapaa.

Esimerkiksi osuuskunnat noudattavat osuustoiminnallista logiikkaa. Osuustoiminnassa huomio kiinnittyy tiettyjen, tarvittujen palveluiden kehittämiseen lähellä käyttäjäomistajia. Omistaja hyötyy vain aktiivisesti osallistumalla niin palveluiden käyttäjänä kuin niiden kehittäjänä. Käyttäjäomistajuus toisaalta sitoo osuuskunat tiettyyn toimintaympäristöön. Täten niiden on tavallaan pakko olla vastuullisia suhteissaan alueensa sidosryhmiin. Ne eivät voi siirtyä muualle, joten sidosryhmien tarjoamaa oikeutusta ei yksinkertaisesti saa menettää. Tilivelvollisuus ympäröivälle yhteiskunnalle on näin ollen yksi osuustoiminnan periaatteista.

Osuuskunnissa ympäri maailman toimii yli miljardi ihmistä osuustoiminnallisen logiikan puitteissa. On siis täysin käsittämätöntä, että malli unohdetaan yrityksistä puhuttaessa. Media voisi kantaa tässä asiassa oman vastuunsa. On turha kirjoittaa vain osakeyhtiömallin vastuullisuudesta tai vastuuttomuudesta. Nostakaa esiin erilaiset mallit, niiden tarkoitukset ja tehtävät!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Osuustoiminnalliset perustelut esiin

Hesari kirjoittaa tänään Pohjois-Karjalan Osuuskaupan (PKO) terveysasemahankkeesta. Keskustelua käydään siitä kuinka laajaa osuuskaupan toiminta tulisi tai on järkevää olla. Sijoittajaomisteisen yrityksen opit eivät tässä toimi ohjenuorana. Enempää en tätä asiaa tällä erää kommentoi. Sen sijaan suosittelen tutustumaaan juttuun ja kiinnittämään huomiota toimitusjohtaja Kivelän markkinakuvaukseen ja osuuskaupan tehtävän esiin nostamiseen. Olen kuullut ja saanut myös itse havaita kuluneen vuoden aikana, että PKO:lla on mukavaa virettä osuustoiminnan mallin entistä syvällisempään sisäistämiseen. Tämä näkyy nyt myös strategiapuheessa. Hienoa!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kohti elävää hallintoa

Olin menneellä viikolla Halifaxissa (Kanadassa) osuuskuntien hallintoa käsittelevässä symposiumissa. Ilokseni sain todeta, että Suomessa ollaan monissa perusasioissa paljon edellä useimpia vahvoja osuustoimintamaita. Yleisellä tasolla oli toisaalta ymmärrettävissä se, että osuuskuntien hallinnon kehittämisessä riittää valtavasti töitä.

Kehitettävää riittää myös meillä Suomessa. Erityisesti kaivataan yritysmuodon hengen puhaltamista koko hallintoon. Myötävaikuttava hallinto on menestyvän osuustoiminnan ydin. Vaatimukset eivät ole ihan pieniä. Yleiset hyvän hallinnon periaatteet eivät riitä. Ne asettavat lähinnä riman, joka kaikkien on ylitettävä. Osuustoiminnan periaatteet vaativat huomattavasti enemmän.

Liikeyrityksenä osuuskunnalla ei ole mahdollisuutta hakeutua suotuisampaan ympäristöön. Sen on oltava paras siinä liiketoimintaympäristössä, jossa jäsenet tarpeitaan tyydyttävät. Strategiasta vastaavan hallinnon täytyy siis olla erittäin osaava. Ollakseen jäsenilleen paras yli ajan, on osuuskunnalla oltava vahvat resurssit, vaikka jäsenet eivät niitä sille suoraan myönnä. Ylijäämän käytöstä päättävän hallinnon on näin ollen nähtävä osuuskunnan pääomatarpeet kaukaa. Lopulta, käyttäjäomistajat muodostavat ihmisten yhteisön. Taloudellisesti vahva osuuskunta ja hyvät kaupanehdot ovat vain toinen puoli kokonaisuutta. Menestyvä osuuskunta palvelee omistajiansa myös ihmisinä; psykologisina, sosiaalisina ja moraalisina olentoina. Muussa tapauksessa se hukkaa tasapainonsa ja yhteisöllisen voimansa. Jäsenten kuulemisesta vastaavalla hallinnolla on täten oltava herkkä korva ja rajoittumaton ihmiskäsitys.

Osuustoiminta heittää osuuskuntien hallinnolle merkittävän haasteen. Turhautuneille hallinnon jäsenille kuitenkin varsin mielekkään sellaisen. Osuustoiminnan ihmiskuva luo uskoa onnistumiseen. Ihminen haluaa vastuuta, työtä ja virikkeitä, henkilökohtaista kasvua ja yhteistyötä. Tästä on hyvä ammentaa osuustoiminnan vuosikymmenellä. Onnistuessaan osuuskunnat eivät palaa juurilleen. Ne vahvistavat juuriaan. Koskaan ennen eivät osuuskunnat ole eläneet todeksi mallinsa ydinideoita kokonaisuutena. Nyt on sen aika.




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Systeemitason vaikutukset huomioitava

Kaleva kirjoittaa pankkiveron vaikutuksista. Vastaavaa keskustelua on käyty rikkidirektiivin tarkoitustaan vastaan kääntyneistä, ennalta selkeästi tunnistettavissa olleista vaikutuksista. Juuri nyt käydään kiivasta keskustelua kotihoidontuesta.

Herää kysymys missä määrin systeemitason vaikutusten ennakointi todella kuuluu yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. OT-proffaa tämä kiinnostaa siksi, että osuustoimintamalli haastaa osuuskuntien päätöksentekijät nostamaan huomionsa omasta osuuskunnasta ympäröivään yhteiskuntaan ja arvioimaan toiminnan kokonaisvaikutuksia. Tämä tarkoittaa, että päätöksenteossa on syvällisesti ymmärrettävä  toimintaympäristö ja osuuskunnan kytkeytyminen tähän sekä ympäristön eri toimijoiden tarpeet ja päätöksentekokriteerit, jotta valintojen systeemitason vaikutukset voidaan ottaa päätöksissä huomioon. Olisiko osuustoiminnasta siis ammennettavissa oppia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon?

Eräs merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja totesi minulle pari vuotta sitten, että  hän nähnyt poliitikkojen todella terästäytyvän systeemitason vaikutusten huomioon ottajana ainoastaan 90-luvun laman aikana. Muulloin on päätösten symbolinen arvo poliittisessa kilpailussa ajanut valintoja tehtäessä päätösten laadun ja niiden odotettavissa olevien vaikutusten ohi. Aika kovia arvioita, mutta varmaan ainakin osin paikkansa pitäviä. Sen verran tiukkoja aikoja on tulossa, että poliitikkojen ja virkamiesten on syytä olla tulevaisuudessa hereillä ja kantaa vastuunsa. Miljardiluokan virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa.

Intro blogiin

Meikäläisen tuntevat tietävät, että en ole kai koskaan vastannut stereotyyppistä proffaa. En tosin tiedä juuri ketään, joka vastaisi! Aika harva meistä istuu yksin kopissaan pölyttyneiden kirjojen äärellä.

Hulinaa on joka tapauksessa riittänyt monella rintamalla. Vuosien ajan olen painanut tukka putkella hommia ilman, että kukaan olisi juuri kysellyt perään. Joku on ehkä saattanut ihmetellä missä se mies on, kun ei juuri toimistolla näy. Yliopisto on sikäli vapaa työpaikka, että ketään ei kiinnosta mitä teet, jos vain tulosta tulee. Jokainen on yrittäjä ja oman onnensa seppä. On lähinnä myönteinen yllätys, jos joku osoittaa kiinnostusta tekemisiisi.

Vuoden 2013 alusta tilanne on ollut hieman toisenlainen. Lahjoitusprofessuurin 1600 tunnin vuotuinen työpanos on Osuustoiminnan neuvottelukunnan palveluksessa. Tämä tarkoittaa, että tuloksen lisäksi tekemisen sisällöllä on entistä enemmän väliä. Professuuriin liittyy monenlaisia tavoitteita, jotka ovat toimineet professorin valintakriteereinä.

Muodollinen raportointivastuu ei ole kovin raskas. Neuvottelukunta odottaa vuotuista raporttia ja seuraa sen perusteella professuurin tavoitteiden täyttymistä. Ilokseni olen saanut huomata, että tekemisiäni kohtaan on myös epämuodollista kiinnostusta. Tästä syntyi idea blogista.

OT-proffa -blogi tarjoaa itselleni mahdollisuuden päivittää lahjoitusprofessuuriin liittyviä kuulumisia ja toisaalta kiinnostuneille seurata professorin edesottamuksia ja ajatuksia koskien ajankohtaisia asioita. Jutut tulevat olemaan lyhyitä ja hyödyntämään linkityksiä erilaisiin materiaaleihin.

Toivottavasti blogi saa paljon seuraajia. Tästä se alkaa!

-------------------------------

Liitänpä tähän perään vielä jo aiemmassa blogissani tammikuussa 2013 julkaisemani kirjoituksen, kun se liittyy olennaisesti toimintaani erilaisia työkaluja (tiedelehti, yhdistys ja yritys) hyödyntäen:

Viime vuosi oli omalla kohdallani historian kiireisin. Kiireinen tulee tästäkin, mutta sen verran uskon kiireen helpottavan, että ehdin tänä vuonna kirjoittelemaan blogiakin.

Uuteen vuoteen liittyy ripaus erityistä tunnelmaa. Suomalaiset osuustoimintayritykset päättivät Osuustoiminnan neuvottelukunnan puitteissa lahjoittaa rahaa Osuustoimintayritysten johtamisen määräaikaiseen professuuriin. Henkilökohtaisesti erityistä on se, että valinta osui LUTiin ja minuun. Hyvä me!

Kuvio on muotoa 5+2 vuotta. Jos kaikki menee hyvin, voin keskittyä raamatulliset seitsemän vuotta osuustoimintatietämyksen edistämiseen globaalissa tiedeyhteisössä, yhteiskunnissa ja osuustoimintayrityksissä. Nuorimmaisemme Oliver on hänkin jo koululainen, kun tämä pätkä loppuu!

Erinomaista osuustoimintaprofessuurissa ja sen tuomassa työrauhassa on se, että voin tavoitella kovempienkin tavoitteiden saavuttamista ilman oman terveyteni riskeeraamista. Edelliset seitsemän vuotta olivat sellaiset, että kroppa varmaankin sanoisi työsopimuksensa irti, jos vastaavaan vielä ryhtyisin.

Olen asettanut ajanjaksolle kolme päätavoitetta. Ensimmäinen tavoite liittyy Journal of Co-operative Organization and Management (JCOM) -tiedelehteen, jonka päätoimittaja olen. Lehden on saavutettava tällä ajanjaksolla keskeinen asema alan julkaisuväylänä sekä tietämyksen välittäjänä ja oltava ainakin valmistautumassa vaikuttavuusarvolaskentaan.

Toinen tavoite liittyy Taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan tutkimusseuraan (Kooperatiivi ry), jonka puheenjohtaja olen. Seuran on onnistuttava mobilisoimaan kasvavassa määrin yhteiskuntamme keskeisiä toimijoita osuustoiminnan ydinajatuksista käytävään keskusteluun - siten, että keskustelu poikii konkreettisia kehitysaskeleita yhteiskunnassamme. Ydinideoita ovat (1) vapaaehtoinen yhteistyö, (2) itsensä toteuttaminen jäsenyyden puitteissa, (3) jäsenten ja osuuskunnan vastuullisuus, (4) resurssien yhteisomistus ja osaamisperusteinen hallinta demokratian pohjalta, (5) toimintojen hyödyllisyys ja palkitsevuus, (6) syntyvän lisäarvon reilu jako osallistuvien (myötävaikuttajien) kesken sekä (7) edellä mainittuihin ydinajatuksiin, yleiseen ympäristöön ja toimialaan liittyvä asiantuntemus.

Kolmas tavoite - joka on vähintään yhtä tärkeä kuin edelliset - liittyy osuustoiminnallisten yritysten johdon, hallinnon ja henkilöstön osuustoimintatietämykseen ja varsinaiseen toimintaan sen pohjalta. Yritykseni (Jussila Consulting & Training) puitteissa minun on kyettävä tuottamaan helposti hyödynnettävää yleistajuista kirjallisuutta ja toisaalta oltava aktiivinen liikkeenjohdon ja hallinnon valmentaja sekä sisällön tuottaja erilaisissa kehityshankkeissa siten, että johto, hallinto ja henkilöstö ymmärtävät osuustoiminnan ydinajatukset entistä syvällisemmin. Lopputuloksena osuustoimintayritykset siirtyvät toiminnassaan vähintään pari piirua osuustoiminnallisempaan suuntaan. Tällöin ne menestyvät entistä paremmin osuustoiminnan omista lähtökohdista tarkasteltuna, jolloin kaikki sidosryhmät ja koko yhteiskunta voittavat.

Mikään edellä mainituista tavoitteista ei voi tietenkään toteutua vain oman työni pohjalta. Tarvitaan laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tarvitaan vahvaa tutkimusta, aktiivisia keskustelijoita ja määrätietoisia oppijoita. Onneksi innostunutta väkeä löytyy maailman kaikista kolkista!

Seitsemän vuotta sitten minulla oli visio. Siihen liittyvät tavoitteet ovat toteutuneet. Olemme itse asiassa ainakin askeleen tai kaksi edellä. Saapa nähdä kuinka täsmällinen näkemys on tällä kertaa. Tuskin kyseessä on harhakuva. Luotan siihen, että tulevaisuus on sellainen millaiseksi sen itse teemme.