Kaleva kirjoittaa pankkiveron vaikutuksista. Vastaavaa keskustelua on käyty rikkidirektiivin tarkoitustaan vastaan kääntyneistä, ennalta selkeästi tunnistettavissa olleista vaikutuksista. Juuri nyt käydään kiivasta keskustelua kotihoidontuesta.
Herää kysymys missä määrin systeemitason vaikutusten ennakointi todella kuuluu yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. OT-proffaa tämä kiinnostaa siksi, että osuustoimintamalli haastaa osuuskuntien päätöksentekijät nostamaan huomionsa omasta osuuskunnasta ympäröivään yhteiskuntaan ja arvioimaan toiminnan kokonaisvaikutuksia. Tämä tarkoittaa, että päätöksenteossa on syvällisesti ymmärrettävä toimintaympäristö ja osuuskunnan kytkeytyminen tähän sekä ympäristön eri toimijoiden tarpeet ja päätöksentekokriteerit, jotta valintojen systeemitason vaikutukset voidaan ottaa päätöksissä huomioon. Olisiko osuustoiminnasta siis ammennettavissa oppia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon?
Eräs merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja totesi minulle pari vuotta sitten, että hän nähnyt poliitikkojen todella terästäytyvän systeemitason vaikutusten huomioon ottajana ainoastaan 90-luvun laman aikana. Muulloin on päätösten symbolinen arvo poliittisessa kilpailussa ajanut valintoja tehtäessä päätösten laadun ja niiden odotettavissa olevien vaikutusten ohi. Aika kovia arvioita, mutta varmaan ainakin osin paikkansa pitäviä. Sen verran tiukkoja aikoja on tulossa, että poliitikkojen ja virkamiesten on syytä olla tulevaisuudessa hereillä ja kantaa vastuunsa. Miljardiluokan virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti