torstai 31. lokakuuta 2013

Aakkoset me osataan

Taloussanomat esittelee tänään ABC-ketjua varsin hyvässä hengessä. Pisteet siitä, sillä näin homma ei suinkaan aina mene meikäläisissä medioissa. Pisteet myös kilpailijoiden edustajille, jotka puhuvat asioista kuten ne ovat. Asiallinen kritiikki on paikallaan, mutta liian usein ääneen pääsevät ne, jotka haluavat nähdä ABC-ketjussa vain negatiivisia ominaisuuksia tai tarkoituksella herättää epäluuloja.

ABC-asemat ovat yksi kansainvälisestikin tunnetuista esimerkeistä koskien osuuskauppojen roolia markkinoiden kehittäjänä. Polttonestekaupan, market-kaupan ja ravintolapalveluiden yhdistelmänä osuuskaupat tarjosivat jotain mitä muut eivät olleet kyenneet tekemäään.

Jokainen voi hetkeksi pysähtyä miettimään millaisia palveluita tien päällä tarjottiin ennen ABC-asemien tuloa. Jäljelle jääneet kilpailijat ovat joutuneet kehittämään omaa toimintaansa säilyäkseen mukana ja uusia juttuja kilpailukyvyn lisäämiseksi esitellään koko ajan. Eli tarjontapuoli on kehittynyt ja niin ovat asiakkaiden vaatimuksetkin.

Asiakasomistajien näkökulmasta edullista olisi se, että kilpailijat onnistuisivat keksimään jotain uutta, mikä haastaa ABC-asemat. Tämä laittaa osuuskaupat uuden innovaatiohaasteen eteen, jotta ne voivat olla jäsenilleen paras vaihtoehto. Tätä kilpailu määritelmällisesti on: toisensa haastavia vastavuoroisia toimia kilpailijoiden kesken.

ABC-asemat eivät ole vain kehittäneet markkinoita, vaan tarjonneet elinvoimaa paikallisyhteisöihin. Ne ovat houkutelleet kylkeensä muuta yritystoimintaa ja täten kaikkiaan edistäneet lähiympäristönsä ihmisten mahdollisuuksia elää ja asua alueella, joka on saattanut olla rajustikin taantuva ennen ABC-aseman nousua.

Liikennemyymälät voivat olla tulevaisuudessa yllättävienkin yhteisöllisyyden ilmentymien fyysisiä keskipisteitä. Tällä saralla on niin osuuskaupoilla kuin kilpailijoilla mahdollisuuksia kehittää toimintaansa. Nämä mahdollisuudet toki edellyttävät ainakin kahta asiaa. Tarvitaan perinteisen liiketoiminta vs. muu toiminta -rajan rikkomista strategian perustana olevista oletuksista sekä sen oivaltamista, että liiketaloudellisen menestyksen perusta on suurelta osin sosiaalinen ja psykologinen. Toisin kuin liian moni on oppinut ajattelemaan, eivät taloudellinen, sosiaalinen ja psykologinen arvo ole toisistaan irrallaan. Ihmisten valinnoissa ne ovat vahvasti vuorovaikutuksessa keskenään.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Laitetaan Wikipedia kuntoon

Kirjoitin aiemmin asiakasomistajuus -termiin liittyviin typeryyksiin Wikipediassa. Tässä on käynyt selväksi, että koko Wikipedia pitäisi perata ja katsoa missä kohtaa määritelmiä pitää oikoa ja ajaa sisään tieteellisesti kestävää asiaa.

Hanke on niin mittava, että se vaatii ihan oman tekijänsä ja rahoituksensa. Haastan osuuskunnat rahoittamaan tätä heidän kannaltaan tarpeellista työtä ja haastamaan toinen toisensa mukaan. Rahoittamisesta kiinnostuneita pyydän ottamaan yhteyttä minuun: iiro.jussila()lut.fi.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Uusi väitöskirja OT-johtamisesta

Jatko-opiskelijani Terhi Tuominen sai kesällä kuluttajaosuuskuntien johtamista käsittelevän väitöskirjakäsikirjoituksensa valmiiksi esitarkastukseen. Nyt tuo tarkastusprosessi on takana päin ja esitarkastajat esittävät työn hyväksymistä väitöskirjana. Johdannosta ja neljästä artikkelista koostuva väitöskirja tarkastetaan suunnitelmamme mukaan julkisesti yliopistollamme 12.12. klo 12.00. Vastaväittäjäksi on kaavailtu professori Samuel M. Natalea, joka on osuustoiminnastakin melko paljon julkaissut, kansainvälisesti arvostettu liiketoimintaetiikan tutkija. Onneksi olkoon Terhi jo tässä vaiheessa!

Terhin tilanne on sikäli erityinen, että hän teki prosessin aikana käytännössä kaksi väitöskirjaa. Toinen kokonaisuus, joka on itse asiassa väitösnippua laajempi, käsittelee yrittäjien välistä yhteistyötä hyvinvointialalla. Kyseessä on yhdentoista osuuskunnan perustamista pohtivan yrittäjän muodostaman yhteenliittymän monipuolinen tarkastelu yrittäjien päätöksenteon näkökulmasta. Päätöksenteon erilaisten vaiheiden ja muuttujien perusteellinen analysoiminen ja johtaminen uudeksi teoriaksi jakautuu viiteen artikkeliin. Prosessin aikana on syntynyt myös kriittinen katsaus olemassa olevaan yrittäjien välisen yhteistyön tutkimukseen.

Terhillä on nyt oiva paikka jatkaa yrittäjien välisen osuustoiminnan tutkimusta. Tarkoituksena on myös laajentaa hänen tutkimustaan perheyrittäjyyden suuntaan, eli huomioida esimerkiksi tuottaja- ja kauppiasosuuskuntien tutkimuksessa se, että yhteistyöhön osallistuu usein nimenomaan yrittäjäperhe ja se tuo kuvioon oman dynamiikkansa. Tämä on sikäli sopivaa, että LUT-tiimissä ja sen verkostossa on globaalisti uniikki yhdistelmä perheyrittäjyyden ja osuustoiminnan osaamista.

Kaikki on luonnollisesti kiinni rahoituksesta. Terhi tarvitsee nykyisissä rahoitusmalleissa noin 60 000 euroa vuotuista rahoitusta yliopiston ulkopuolelta ja mielellään suoraan neljäksi vuodeksi. Mukaan tarvitaan siis esimerkiksi pari yritysten yhteenliittymää kukin 20 0000 euron vuotuisella (verovähennykseen oikeuttavalla) panoksella ja tämän päälle 20 000 euroa vuotuista säätiörahaa.

Toivottavasti potentiaalisilla yhteistyöyrityksillä ovat niin sanotusti verkot vesillä. Nyt olisi iso mahdollisuus. Tutkimuksesta syntyy arvoa huomattavasti enemmän kuin mitä tutkimus kustantaa. Arvoa syntyy nimenomaan yritysten strategisille alueille, kuten omistamisen osaamiseen ja jäsenarvon luontiin (perhe)yrittäjien välisissä strategisissa yhteenliittymissä. Harjoitteluvaihe on pian virallisesti ohi ja yritykset saavat käyttöönsä ammattitutkijan.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Haasteena pääomittaminen


Pääomittaminen on yksi omistamisen osa-alueista myös osuustoiminnassa. Osuustoimintamallissa sen ensisijaiset mekanismit kuitenkin eroavat osakeyhtiöstä. Siinä missä osakeyhtiön pääomitus tapahtuu sijoittamisen kautta, ja kytkeytyy täten selkeään yksilön ratkaisuun, osuuskunnan pääomitus tapahtuu usein vaivihkaa ylijäämän kokoamisen kautta.

Osuuskunnat ovat toisinaan olleet ihmeissään sen suhteen kuinka jäsenet saataisiin oivaltamaan pääomittamisen tärkeys. Ongelma on usein ratkaistu ottamalla käyttöön osakeyhtiölle tuttuja mekanismeja tai jopa siirtymällä osittain osakeyhtiömalliin. Nykyisinkin monet neuvojaan osuuskunnille antavat ihmiset tarjoavat tätä ratkaisuksi haasteeseen.

Osuustoiminnan näkökulmasta ratkaisu on kuitenkin toinen. Jäsenet tulee kouluttaa ymmärtämään yhteisen yrityksen rooli ja pääomatarpeet. Heille tulee myös osoittaa pääomittamisen mekanismit. Jäsen pääomittaa osuuskuntaansa jokaisessa kaupankäyntitilanteessa, kun osuuskunta ottaa hinnassa pienen siivun toiminnan kehittämiseen. Jäsenten kauppasuhteet ovat volyymiltään erilaisia, joten myös heidän osallisuutensa osuuskunnan pääomittamiseen vaihtelee. Vastapainoksi suuremman volyymin omaavat saavat osuustoiminnasta myös suuremman rahamääräisen hyödyn hintaedun muodossa.

Näitä mekanismeja pitäisi kyetä osuuskunnissa avoimesti kuvaamaan ja niihin liittyvistä avoimista kysymyksistä keskustelemaan. Tämä on tärkeä osa osuustoiminnallisen omistamisen kehittämistä osuuskunnissa.

torstai 24. lokakuuta 2013

Omistamisen osaamista tarvitaan

Tämän viikon osuuskuntakierroksella sain nauttia lukuisista mielenkiintoisista keskusteluista erilaisten osuuskuntien ylimmän johdon kanssa. Omista puheistani kenties vahvimmin kanssakeskustelijoiden ajatuksiin kolahti omistamisen osaaminen. Tämä on monissa osuuskunnissa haaste, johon ei ole tyypillisesti kiinnitetty erityistä huomiota.

Esimerkiksi yrittäjien osuuskunnissa huomio tuppaa kovin helposti kiinnittymään perheen oman yrityksen, kuten maatilan, asioihin ja niiden välittömään hoitamiseen liittyvään asiantuntijuuteen. Jäsenten yhteisen strategisen yhteenliittymän asiat eivät välttämättä ole kovin kirkkaana mielessä. Pahimmillaan monenvälisen allianssin roolia jäsenyritysten menestyksen kannalta ei hahmoteta lainkaan. Yhteistoiminnan, sen pääomittamisen ja siitä hyötymisen mekanismeja ei täysin oivalleta. Vielä vähemmän ymmärretään oma rooli kokonaisuudessa ja toisaalta omistamiseen liittyvä työjako.

Asiat ovat toisaalta varsin hyvin. Vastuullisia jäseniä ja osaavaa johtoa on riittänyt. Siksi osuuskunnat ovat myös menestyneet omilla aloillaan hyvin. Nyt niillä on tahtoa entisestään kehittää osuustoimintaa nimenomaan omistamisen näkökulmasta. Sitä myös ymmärretään tehdä osuustoiminnan käsittein, eli osallistumiseen kytkeytyen. Onneksi tähän löytyy paljon älyllisiä työkaluja sekä innokkaita ja osaavia tutkijoita. Näiden avulla voidaan tuottaa tietoa kehitystoiminnan tueksi. Rahoituskaan ei vaikuta muodostuvan esteeksi, joten laitetaan siis hihat heilumaan!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Nyrkkiä pöytään osuuskunnat!

Osuustoimintatietämyksen puute on erittäin vakava ongelma yhteiskunnassamme. Tämä tuli jälleen vahvasti esiin eilisen SOTE-keskusteluissa ja tämän päivän yritystapaamisissa. Poliitikot, virkamiehet, edunvalvojat ja asiantuntijat ajattelevat osakeyhtiölatuja pitkin. Osuuskuntamalli torpataan poliittisissa prosesseissa ja viranomaisten toimissa. Toisaalta se tapetaan mielikuvissa ja asenteissa. Kun mallia ei tunneta, ennakkoluulot ja virheelliset tulkinnat jylläävät.

Kansalaisinfossa eri tahot haastoivat minut henkilökohtaisesti tekemään asialle jotain ja pian. Otan haasteen mielelläni vastaan – ja olen jo ottanutkin. Yksikin henkilö voi saada jotain aikaan, mutta joukkovoimaa tarvitaan ja taloudellista painoarvoa sanojen taakse.

Osuuskuntien on itse ryhdyttävä pitämään enemmän ääntä osuustoiminnasta. Niiden on vaadittava osuustoimintamallin perusteellista huomiointia kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan foorumeilla. Ei voi olla niin, että osuuskuntaa ei yksinkertaisesti haluta nähdä varteenotettavana mallina tai sen käyttö jopa kategorisesti kielletään, kuten nyt kuuluu monilla eri rintamilla käyneen. 

Tiedon ollessa kriittinen tekijä eri instituutionalisten toimijoiden valmiuksissa ja asenteissa, osuuskuntien tulee suoraan sanottuna kovistella ylipistoja. Niiden on vaadittava yliopistoilta osuuskuntien laadukasta palvelemista tutkimus- ja opetustoiminnan muodossa.  Valitettavia ovat ne tarinat, joissa osuustoiminnasta innostunut osuuskunta on käännytetty yliopistolta tutkijoiden nostaessa kädet pystyyn: "emme ymmärrä osuuskuntia". Tämä ei voi olla hyväksyttävää toimintaa.

Aika on muutokselle otollinen. Yliopistojen rahoitusmallit ovat muuttuneet. Ulkopuolisen rahoituksen vaatimukset ovat kovia, joten raha puhuu. Moni yliopistoyksikkö alkaa olla nyt siinä tilassa, että osuustoiminta alkaa kyllä kiinnostaa, kun sen tutkimukseen on rahoitusta tarjolla.

Menkää siis osuuskuntien edustajat vaikkapa maakunnittain yhdistyneinä lähimmän kauppatieteellisen tiedekunnan dekaanin juttusille. Lahjoittakaa rahaa ja laittakaa ehdoksi osuuskuntien tutkiminen, ei vain kontekstina vaan osuustoiminnan näkökulmasta ja osuustoiminnan teoriaan myötävaikuttaen.

Vaatikaa myös osuustoiminnan opettamista kyseisessä yksikössä. Suhteutettuna osuustoiminnan vaikuttavuuteen yhteiskunnassa tulisi kaikissa keskeisissä talous- ja yhteiskuntatieteellisissä opinahjoissa olla osuustoiminta edustettuna perusopetuksessa. Miksi teidän pitäisi hyväksyä se, että yhteisesti kustannettu opetus tuottaa päällikkö- ja johtotason työvoimaa räätälöitynä lähinnä osakeyhtiötalouden tarpeisiin?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Osuustoiminta SOTE -palveluihin?

Eduskunnan Kansalaisinfossa pidetään tänään Perussuomalaisten eduskuntaryhmän järjestämänä keskustelutilaisuus koskien palveluosuuskuntien mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina. Allekirjoittanut osallistuu tilaisuuteen esitellen osuustoimintamallia erityisesti tehokkuuden, vaikuttavuuden ja kotimaisuuden näkökulmasta.

Perusviestini on se, että osuustoiminta tarjoaa huomattavan arsenaalin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvien tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen. Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä sosiaali- ja terveyspalveluiden osuustoiminnallisesta järjestämisestä työosuuskuntien, kuluttajaosuuskuntien ja yritysten keskinäisten osuuskuntien muodossa.

Osuuskuntien ideana on liittää yhteen palveluiden tarvitsijat ja organisoida palvelut tarvelähtöisesti ja tehokkaasti. Tehokkuus syntyy keskittämällä huomio toiminnan hyödyllisyyteen, tarvittavaan työnjakoon ja erikoistumiseen sekä kokonaisvaltaiseen palkitsemiseen. Toteutettavien palveluiden hyötyjen on siis aina oltava suurempia kuin niiden kustannusten. Työnjako perustuu osaamiselle, eikä esimerkiksi poliittisille perusteille. Kokonaisvaltainen palkitseminen puolestaan lähtee taloustiedettä rikkaammasta ihmiskäsityksestä. Kaikki sidosryhmät motivoidaan antamaan panoksensa yhteistoimintaan, ei yksinkertaistettujen oletusten mukaan, vaan kuten ihmiset oikeasti motivoituvat.

Osuustoiminta on myös vaikuttavaa. Katse on huomisessa ja fokus arvoissa sekä vastuullisuudessa. Osuuskunta nähdään osana laajempaa yhteisöä ja tarkoituksena on palvella tätä yhteisöä pitkäjänteisesti. Toiminnan tuloksilla on väliä. Vaikuttavuuden mahdollistaa eri toimijoiden yhdistyminen yhteisen päämäärän taakse osallistavien tahdonmuodostusprosessien kautta. Vaikuttavuuden takaa sosiaalisen ja taloudellisen pääoman kokoaminen ja sen osaamisperusteinen käyttö yhteisten päämäärien hyväksi.

Meikäläinen osuustoiminta on myös sinivalkoista. Ei ole pahe pyrkiä varmistamaan paitsi syntyvän lisäarvon kasvua myös sen pysymistä kotimaan rajojen sisällä. Palvelutoiminta on käyttäjäomisteisuuden vuoksi maantieteellisesti rajautunutta. Sinivalkoisuus muodostuu osuustoiminnan mobilisoimien jäsenten kansalaisuudesta: päätöksentekijät ovat paikallisia, maakunnallisia tai suomalaisia. Sinivalkoisuus säilyy osuuden omistuksen muodon myötä: osuuskuntien perusosuuksilla ei voi käydä kauppaa, eli niitä ei voi myöskään myydä ulkomaille.

Syntyykö meille osuustoiminnallisesti toimivia ja jopa osuuskuntamuodossa toimivia erilaisten toimijoiden muodostamia sosiaali- ja terveysalan verkostoja? Tämä jää nähtäväksi. Kyseessä on joka tapauksessa mielenkiintoinen mahdollisuus julkisen ja yksityisen rajamaastossa toimittaessa. Osuustoiminta yhdistää markkinaohjauksen ja demokratian.  

Lisäys: julkaisin aiheesta myös kolumnin Etelä-Saimaassa.

Osuustoiminta tulee - oletko valmis?


Törmään edelleen silloin tällöin osuustoiminnan parissa toimiviin ihmisiin, jotka puheissaan ja reaktioissaan liittävät osuustoiminnan tehottomuuteen ja harrastelijamaisuuteen. He vertaavat osuuskuntaa osakeyhtiöön ja hokevat: kyllä me olemme ihan oikea liikeyritys!
Suurin pelko edellä mainitulle porukalle on, että tuo ”oikea yritystoiminta” tulee ja peittoaa osuuskunnat. He etsivät uhkaa tutuista ympyröistä. Missä on se iso ja liiketaloudellisesti vahva yritys, joka pyyhkii osuuskunnilla lattiaa? He uskovat, että osuustoiminta on osuuskuntien heikkous, jonka negatiiviset vaikutukset tulee pyrkiä minimoimaan.
Tilanteeseen liittyy paradoksi. Nykyisten suurten osuuskuntien merkittävin uhka lienee nimittäin juuri osuustoiminta, mutta aivan eri tavoin kuin osakeyhtiömallia ihailevat uskovat. Meneillään on osuustoiminnan renessanssi, joka voi johtaa pahimmillaan suurten osuuskuntien tuhoon, elleivät nämä kykene pilkkomaan itseään toiminnallisesti lähestyttäviin ja jäseniä aktivoiviin osiin. Osuustoiminnan ideoita peräänkuuluttava eräänlainen aktivismi voi nousta esiin ennemmin kuin moni arvaakaan.
Tämä ei tarkoita osuuskuntien palauttamista kooltaan pienemmiksi, vaan toisinaan jopa päinvastoin. Pilkkominen tarkoittaa osuuskuntien osallistavan toiminnan tuomista lähemmäs jäseniä erilaiset jäsenryhmät huomioiden. Jos jäsenet eivät koe saavansa haluamaansa nykyisistä osuuskunnista, he alkavat organisoitua uudelleen nakertaen pikku hiljaa nykyisten osuuskuntien potentiaalia.
Jos osuuskunnat ovat hereillä, tarjoaa osuustoiminnan renessanssi niille suuren mahdollisuuden. Onnistuessaan ne voivat kanavoida heräävän osuustoimintainnon omien rakenteidensa puitteisiin ja vahvistaa täten asemaansa. Jäsenet puolestaan voittavat, kun vuosisatainen organisointikapasiteetti on uusien aktiviteettien tukena.
Kaikkien osapuolten on tässä kuviossa siedettävä sitä, että raja osuuskunnan ja sen ulkopuolisten rakenteiden ja toimintojen välillä hämärtyy. Ajattelun on tällöin oltava yhteisön tasolla ja yhteisön menestyksessä, ei vain yksittäisen osuuskunnan omassa edussa. Tähän pitäisi löytyä eväät. Ainakin kuluttajaosuustoiminnan parissa on tyypillisesti oivallettu, että koko yhteisön etu on pitkässä juoksussa myös osuuskunnan etu.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Älkää kysykö onko S-etukorttia!

Montako kertaa sinulta on kysytty osuuskaupan toimipisteen kassalla, että löytyykös sitä virheää korttia, bonuskorttia tai S-etukorttia? Olen pitkään ihmetellyt miksi osuuskaupat eivät ole ohjeistaneet ja opastaneet henkilökuntaansa kysymään: oletteko omistaja? Mielestäni tämä sinällään melko pieni muutos voisi olla varsin merkittävä sen kannalta, että asiakasomistajat oivaltaisivat olevansa omistajia. Ainakin kysymys voisi osoittaa ne ajattelun ja keskustelun ladut, jotka vievät kohti tätä oivallusta niin henkilökunnan kuin asiakkaiden parissa.  

Tällä hetkellä merkittävä osa ihmisistä käsittää asiakasomistajuuden olevan vain kanta-asiakkuutta vaikkakin muista poikkeavin termein. Yleensä osuuskauppojen käytänteet tukevat tätä tulkintaa. Vihreä kortti on kyllä vahva brändi, mutta kilpailuetua ajatellen se ei kuitenkaan ole kovin juttu mitä osuuskaupalla on hallussaan. Asiakkuuden ja omistajuuden yhdistyminen on se minkä päälle pitäisi kyetä rakentamaan huomattavasti monipuolisemmin. Tämä on ydinhaaste ja -mahdollisuus myös mobiilimaailmassa. Mennäänkö myös siellä vain vihreä kortti edellä vai osataanko vihdoin nähdä yritysmuodon suomat mahdollisuudet?

Olen viime aikoina nähnyt osuuskaupoissa upeaa innostusta osuustoimintaa kohtaan. Tämä uskallus on nyt rohkeasti suunnattava niin, että se tuottaa myös palvelutilanteisiin liittyviä innovaatioita. Henkilökunnan ja asiakkaan kohtaamiset ovat niitä tilanteita, jotka ovat erittäin ratkaisevia omistajuuskokemuksen syntymisen kannalta. Niihin pitää satsata. Onnistuessaan ne vahvistavat niin asiakkaiden kuin henkilökunnan tyytyväisyyttä ja sitoutumista. Täten voitetaan myös aikaa kehittää esimerkiksi verkkokauppaa asiakasomistajatarpeisiin vastaavaksi.

Toivottavasti minulta pian kysytään olenko omistaja. Vastaan tähän, että eihän minulle ole osuuskaupan osakkeita. Korkkaan pullon samppanjaa, jos henkilökunta osaa vastata tähän haasteeseen selittämällä minulle osuustoiminnallisen omistajuuden luonteen.

torstai 17. lokakuuta 2013

Muutosenergiaa osuuskunnista

Kauppalehti otsikoi eilen sähkön hintaan kohdistuvan merkittäviä nousupaineita. Lehden mukaan sähkömarkkinoiden yhdentyminen tuntuu kuluttajien ja yritysten kukkaroissa.

On erikoista, ettei meillä Suomessa ole toistaiseksi syntynyt kovin vahvaa vastavoimaa kyseisille kehitykselle osuuskuntien muodossa. Muualla maailmassa nimittäin on. Kuluttajat ja yritykset ovat muodostaneet energiaosuuskuntia pienentääkseen sähkölaskuaan ja hallitakseen energiansaantiin ja sen tulevaan hintakehitykseen liittyviä riskejä.   

Omaehtoinen osuustoiminta on siis jälleen kerran havaittu hyväksi yhteistyön muodoksi, vaihdellen sähkön hinnan yhteiskilpailutuksista bio-, aurinko- ja tuulivoimaosuuskuntiin. Toisaalta esimerkiksi Saksassa on valtionkin toimenpitein tuettu kuluttajien muuntautumista uusiutuvan energian tuottajiksi.

Osuuskuntien keskeinen osuustoiminnasta nouseva pilari on muutosorientaatio. Jokaisen osuuskunnan tarkoituksena on muuttaa jotain markkinoilla jäsenten ja koko yhteiskunnan kannalta parempaan suuntaan. Kaksi muuta pilaria, organisointikyky ja taloudellinen kapasiteetti tukevat kehitystä.
Energiaosuuskunnat ovat tuottaneet jäsenilleen paitsi taloudellisia parannuksia myös muita etuja. Osuuskuntiensa myötä kotitaloudet ja yritykset ovat ottaneet energiantuotannon ohjat omiin käsissään ja pitäneet ylijäämät omissa yhteisöissään. Esimerkiksi hollantilaistutkijoiden mukaan tämä on ollut monin paikoin keskeinen peruste osuuskuntamallin käytölle.
Tärkeänä laajempana asiana voidaan nähdä se, että energiaosuuskunnat ovat omalla toiminnallaan onnistuneet myös muuttamaan ihmisten ja yritysten suhtautumista uusiutuvaan energiaan entistä suotuisampaan suuntaan.
Huomionarvoista on sekin, että osuuskunnat eivät ole tuijotelleet vain omaa yhteisöään. Ne ovat käyttäneet niin organisaatio-osaamistaan kuin taloudellista kapasiteettiaan auttaakseen energiaosuuskuntien nousua muille alueille. Tässä, jos missä, on hyvä osuustoiminnallinen haaste meikäläisille osuuskunnille!
 
 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Malli sytyttää johtajien intohimon

JCOMin ensimmäinen numero tuli vasta uunista ulos, mutta toinen on jo tuotantoprosessissa. Eilen hyväksyin viimeiset paperit tuohon vuoden toiseen numeroon. Julkaistavista artikkeleista löytyy montakin mielenkiintoista avausta, mutta yksi on sellainen, joka on erityisesti mietitettänyt tällä viikolla.

Olin maanantaina Jukka Saksin finanssialan johtajuutta käsittelevän väitöskirjan julkisessa tarkastustilaisuudessa vastaväittäjänä (hieno tilaisuus muuten!). Jukka tulkitsi tutkimuksessaan yhtiömuodoilla olevan erityinen asema johtamisessa, muun muassa strategiaa luovan johtajuuden alueella. Yrityksen arvopohjalla on väliä. Vahvasta tunnepohjaisesta sitoutumisesta kertoo se, että ylimmän johdon edustajat vaihtavat leiriä erittäin harvoin.

Erään kansainvälisen tutkijajoukon tekemä eilen hyväksymäni artikkeli kertoo tavallaan samaa tarinaa, mutta keskittyy osuustoiminnan periaatteisiin ja arvoihin. Osuuskuntien johtoa ja johtamiskonsultteja haastatelleet tutkijat tulkitsivat osuustoimintamallin ymmärtämisen olevan yhteydessä intohimoisuuteen johtamistyössä. Heidän mukaansa kyseessä saattaa olla merkittävä kilpailuetutekijä, jos näkyvä intohimo mallia kohtaan leviää halki koko organisaation.

Jukka Saksi tulkitsee varsinkin finanssialan johtamispuheen olevan varsin intohimotonta ja konservatiivista huolimatta arvopohjan tärkeydestä johtamistyön perustana. Olisikohan tässä tekemisen paikka osuustoiminnalle - osuuspankeille, keskinäisille yhtiöille ja muillekin OT-yrityksille? Kun oivalletaan millaisen mallin kanssa ollaan tekemisissä, uskalletaan myös näyttää se hyvä fiilis minkä malli parhaimmillaan sytyttää. Numeroiden ja sääntöjen keskellä tarvitaan myös luotettavia kasvoja. Osuustoimintamalli ja sen herättämät tunteet voivat antaa nuo kasvot. Ei siis piilotella mallia takahuoneessa, vaan annetaan sen hymyillä catwalkilta kaikelle kansalle!

Konfliktiosaaminen on OT-ryhmissä elintärkeää

Janakkalan Osuuspankin toimitusjohtaja Vesa Lehikoinen antoi minulle tohtoriksi väiteltyäni lahjaksi taulun koskien tilannetta, jossa osuustoiminnan syntysanat Suomessa lausuttiin. Tuo taulu on kotimme seinällä työpisteeni vieressä. Sen takana on kuvaus Hannes Gebardin ja Mikael Soinisen keskustelusta Hattulassa vuonna 1899.

Gerhard totesi Soiniselle, että kansalaisten omasta toiminnasta nouseva osuustoimintajärjestö on se mitä tarvitaan elinolojen parantamiseksi, sivistyksen ja kulttuurin edistämiseksi ja itsenäisyyden edistämiseksi: "Se liittää ensiksi yksilöt toisiinsa paikkakunnittain. Sitten täytyy paikallisosuuskuntain, voidakseen menestyä, luoda koko maan käsittäviä yhteisiä keskusliikkeitä, jotka vuorostaan voimakkaina taloudellisina laitoksina vaikuttavat takaisin paikallisosuuskuntiin." Gebhard jatkaa vielä: "Se on siis sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti uudestiluova liike, vaikka tämä uudestiluominen tapahtuu hiljaisesti ja vähitellen."

Edellä viitatussa puheenvuorossa on osuustoiminnallisen organisoitumisen ydin. Osuustoiminnalliset ryhmät on siis luotu systeemi- ja verkostoteoreettisessa mielessä, vaikka kyseiset teoriat ilmaantuivat organisaatioteoreettiseen keskusteluun vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin. Erityistä on paikallisosuuskuntain ja keskusyhteisön erikoistuminen ja samalla näiden kaikkien välinen keskinäinen riippuvuus. Ytimessä on myös jatkuvan muutoksen ja uudistumisen idea. Laatu ja korkea suoritustaso syntyvät siitä, että systeemin eri osien keskenään osin ristiriitaiset viestit omilta erikoistumisalueiltaan vievät ryhmien kehitystä eteenpäin optimaalisella tavalla. Myös organisatoriset innovaatiot voivat syntyä tällaisen vuorovaikutuksen tuloksena.

Osuustoimintaryhmillä on kuitenkin sama haaste kuin millä tahansa organisaatiolla, jossa organisaation eri osien keskinäinen riippuvuus ja on vahvaa. Niiden pitää oivaltaa vastavoimaisuuden olevan niiden organisoitumisen ytimessä ja konfliktijohtamiseen liittyvän osaaminen olevan keskeistä kaikille niille, joiden tehtävänä ja vastuuna on edistää ryhmäyhteistyötä. Tyypillinen virhe on se, että konfliktia pelätään. Kun sitä ei ole osattu johtaa, se on pyritty piilottamaan. Tällöin se muuttuu helposti hallitsemattomaksi. Se häiritsee yhteistyötä, harhauttaa yhteistyön ytimessä toimivien ihmisten ajatukset vääriin asioihin, syntyy politikointia ja jopa vihamielisyyksiä. Usein siitä tulee tässä tapauksessa tabu, johon puuttuminen herättää voimakkaita tunteita ja hyljeksintää. Ryhmän sisään voi syntyä erilaisia sanktiojärjestelmiä rankaisemaan niitä, jotka rikkovat tabua. Maailma on täynnä tutkimusta ja kokemusta tästä, tosin tyypillisesti osuuskuntaryhmien ulkopuolelta.

Sellaisissa osuustoiminnalllisissa ryhmissä, joissa on viitteitä edellä kuvatuista negatiivisista kehityspoluista, on syytä pohtia vakavasti vahvaa panostusta konfliktiosaamisen kehittämiseen. Kilpailun vaatimukset käyvät koko ajan kovemmiksi ja pärjätäkseen ei ryhmillä yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää epätoiminnallisia todellisuuksia. Kärsijänä ovat osuustoimintaryhmien ja siihen kuuluvien osuuskuntien liiketaloudellinen menestys ja tietysti lopulta jäsenten menestys. Tappiot ovat niin taloudellisia kuin henkisiä. 

En tiedä missä määrin epätoiminnallisuuksia esiintyy suomalaisissa osuuskunnissa tänään. Tarinat kertovat, että historiassa on ollut vaihtelevia konflikteja ja myös niihin suhtautuminen on vaihdellut. Asiasta on meillä valitettavan vähän tutkimusta, emmekä ole asiaan erityisesti perehtyneet. Nyt voisi olla hyvä ottaa asia agendalle. Jos konfliktit eivät ole optimaalisia, vaan epätoiminnallisia, voisimme saada ne tutkimus-, koulutus- ja kehitystoiminnan kautta palautettua optimaaliselle tasolle. Näin Hannes Gebhardkin hymyilisi meille. Ryhmät toimisivat niin kuin niiden oli tarkoitus. Takuuvarmasti hymyileväisimpiä olisivat myös osuustoimintaryhmien päättäjät. Menestys olisi vielä nykyistäkin vahvempaa.

torstai 10. lokakuuta 2013

Wikipedia: Asiakasomistajuus on petollinen höynäytys

Huomasin, että ihmisten paljon käyttämässä Wikipediassa on varsin mielenkiintoista tarinointia asiakasomistajuudesta. Sitä ei ole ainakaan osuustoimintannan näkökulmasta kirjoitettu. Väitöskirjani kyllä löytyy lähteistä, mutta sitä ei ole hyödynnetty johdonmukaisesti asiakasomistajakäsitteen avaamiseen.

Kritiikkiä -osiossa asiakasomistajuuden kirjoitetaan olevan osuuskunnan väline ohjata asiakkaiden ostokäyttäytyminen osuuskuntaan. Eihän tämä väite ihan pielessä ole, mutta ei kyllä avaa asiaa osuustoiminnan näkökulmasta. Omistaja on vastuussa jäsenyhteisön yhteisestä menestyksestä, minkä vuoksi asioinnin keskittäminen on osuustoiminnan idean mukaista. Keskittämisen on myös tarkoitus palkita omistavaa asiakasta.

Wikipediassa kirjoitetaan myös, että omistajuuden perusteella asiakkaat vähentävät vaihtoehtoisten hyödykkeiden tarjoajien myyntimahdollisuuksia. Näinhän se menee. Sitoutumisen omaan osuuskuntaan on todellakin todettu vähentävän kilpailijoiden tarjoamien palveluiden käyttöä. Jos sitoutuminen toisaalta perustuu jäsenyyden havaittuun palkitsevuuteen, ei sitoutumisen pitäisi haitata ketään muita kuin kilpailijoita.

Seuraava väite on, että asiakasomistajuus hämärtää asiakkaan hintatietoisuutta, koska bonusjärjestelmän vuoksi hyödykkeiden tarkkaa hintaa ei voida ostotilanteessa ilmoittaa asiakkaalle. Bonusjärjestelmää ei siis nähdä osuustoiminnallisena palkitsemistyökaluna, vaan osuuskunnan keinona heikentää asiakkaan mahdollisuuksia vertailla hintoja. Osuuskunta nähdään sumuttajana. Lienee selvää, että kirjoittaja ei ainakaan tunnista osuustoiminnan ideoita osuuskuntien toiminnan taustalla.

Kanta-asiakasjärjestelmiä usein kritisoidaan epätodellista edullisuuden mielikuvaa luoviksi. Esimerkiksi osuuskauppojen bonusjärjestelmää, josta ei edes pitäisi puhua kanta-asiakasjärjestelmänä, voi pitää ainakin sikäli rehtinä, että se koskee käytännössä kaikkia tuotteita ja tuoteryhmiä toisin kuin eräillä muilla toimijoilla. Eli asiakasomistaja saa sen mitä taulukko lupaa.

Hintavertailu on toki kaikkiaan haaste ja sen puutteisiin liittyy riskejä markkinoiden toiminnan ja asiakkaiden edun toteutumisen kannalta. Osuustoiminta ohjaakin asiakasomistajaa vertailemaan hintoja ja varmistamaan, että oma osuuskunta on tälle paras vaihtoehto ja myös pysyy sellaisena. Osuuskunta on puolestaan velvoitettu avustamaan jäseniään vertailussa. Yksi tapa huolehtia tarkoituksen toteutumisesta on hallinnolle tuotettu täsmällinen vertailutieto. Sen perusteella hallinto voi seurata, että osuuskunta on edullisin tai kovassa kilpailussa vähintään kilpailijan hinnoissa jo ennen aidosti palkitsevinta bonusta. 

Lopuksi tulee sitten se niin monista yhteyksistä tuttu väite. Ruoka on Suomessa +18% kalliimpaa kuin EU:ssa keskimäärin ja syynä tähän on asiakasomistajuus. Osuuskaupat siis höynäyttävät asiakasomistajat ostamaan törkeän kallista ruokaa. Tällaista totuutta on kovasti haluttu pitää esillä mediankin toimesta. Kerronpa pienen tarinan. Eräs valtamedian edustaja halusi pari vuotta sitten haastatella minua asiasta. Toimitin hänelle muistaakseni maataloustuottajapuolen tutkimustietoa, EU:n vertailutietoa ja OECD:n raportin koskien vähittäiskauppaa ja ruoan hintaa Suomessa. Niiden mukaan Suomi on verojärjestelmien ja ostovoimien erot huomioiden yksi Euroopan halvimmista maista. Osasyyksi ruoan alhaiseen hintaan löydettiin ruokakaupan keskittyminen ja vahva tiedolla johtaminen. Harvaan asutuilla alueilla, kuten Suomessa, useampi toimija tarkoittaa turhia päällekkäisiä toimintoja ja toimijakohtaisten alhaisten volyymien tuomia tehottomuuksia, jotka nostavat hintoja. Toimittaja ilmoitti minulle, ettei voi käyttää kyseisiä tutkimuksia. Hän sanoi saaneensa käskyn, että juttu on tehtävä siitä kuinka ruoan hinta on Suomessa korkea ja syypääksi on löydettävä S-ryhmä. Ikävät otsikot myyvät. Onneksi hyvääkin kehitystä on havaittavissa. Esimerkiksi Hesari julkaisi hiljattain astetta objektiivisemman jutun aiheesta.

Mitä Wikipediaan tulee, pyysin opiskelijaani selvittämään kuinka voisimme tehdä asialle jotain. Toivottavasti saamme korjattua asian pian. Asiakasomistajuudesta olisi syytä kirjoittaa sen osuustoiminnallisen idean mukaisesti, ei kuten nyt tehdään. On sitten asiakasomistajien, hallinnon, johdon, median ja muiden sidosryhmien tehtävänä pitää kiinni myös kriittisistä silmälaseista ja varmistaa, että asiakasomistajuuden osuustoiminnallinen idea toteutuu tarkastelun kohteena olevissa osuuskunnissa.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kun suuri on kaunista

Osuuskuntiin liitetään usein pienuus. Tämä vastaa todellisuutta vain harvoin. Liki kaikki osuuskunnat ovat toki joskus olleet pieniä. Vain harvoin osuuskunta perustetaan useiden kymmenien ihmisten tai yritysten toimesta perustettu. Tyypillisesti perustajina on pieni porukka, joka alkaa sitten ottaa uusia jäseniä mukaan yhteistoiminnallisten etujen lisäämiseksi.

Hyvin usein yhteistoiminnan on tarkoituskin houkuttaa mukaansa suuret joukot kuluttajia tai tuottajia, yhä useammin molempia saman osuuskunnan puitteisiin. Osuustoiminnan ytimessä on nimenomaan ihmisten ja yhteisöjen yhteenliittyminen, joten pienuuden ihannointi toimii osuustoiminnan ideaa vastaan. Pienuuden ihanteen viljeleminen voitaisiin nähdä jopa suurten kilpailijoiden taustoittamana propagandana, jolla pyritään laittamaan kapuloita osuustoiminnan rattaisiin. Paha, paha osuuskunta, kun se kasvaa! Kasvava osuuskunta ei on kadottanut juurensa!

Osuuskuntamallia voidaan toki hyödyntää kohtuullisen suljetun ja pienen keskenään intensiivisesti riippuvaisen tiimin yrittäjyyden näyttämönä. Eli jäsenmäärän kasvu ei ole aina välttämättömyys, eikä avoimen jäsenyyden ideakaan ole aina täysin perusteltu.

Volyymiorientoituneissa osuuskunnissa kasvu eri mittareilla on normaali osa kehitystä. Näennäistä kasvua tulee jo inflaation muodossa. Jos liikevaihto pysyy samana se siis itse asiassa sopistuu. Tämä on aina hyvä muistaa kasvusta puhuttaessa. Osuustoiminnan ideana on vahvistaa yhteistoimintaa palkitsemalla käyttäjiä ja keskittäjiä. Myönteinen kierre tarkoittaa lisääntyvää käyttöä ja keskittämistä. Tämä tarkoittaa kasvua, vaikka jäsenmäärä pysyisi samana. Kasvu on vielä vahvempaa, jos jäsenmäärät lisääntyvät. Osuuskunnan tulee myös pyrkiä löytämään uusia mahdollisuuksia palvella jäsentensä tyydyttämättömiä tarpeita. Tässä onnistuminen johtaa sekin kasvuun.

Monet ovat onnistuneet erittäin hyvin. Global 300 raporttia on julkaistu jo muutamien vuosien ajan. Raportteja lukemalla voi seurata suuria osuuskunta ainakin lukujen valossa. Tuoreimpien tietojen mukaan 300 suurimman osuuskunnan yhteenlaskettu liikevaihto (joka ei suinkaan ole keskeisin mittari osuustoiminnassa) oli noin 2000 miljardia Yhdysvaltain dollaria (vuodesta 2008 nousua noin 100 miljardia dollaria vuodessa). 300 suurinta osuuskuntaa olisi noin maailman seitsemänneksi suurin talous valtioiden välisessä vertailussa.

Global 300 raportti nostaa esiin sen, että osuuskunnat toimivat erittäin kilpailluissa ympäristöissä ja käytännössä kaikilla talouden sektoreilla. Monissa kilpailutilanteissa ei osuuskunnilla olisi edellytyksiä totetuttaa tehtäväänsä, jos ne ihannoisivat pienuutta. Vain riittävän suurina ja vahvoina ne voivat toimia riittävän kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti ollakseen jäsenilleen paras vaihtoehto. On aina hyvä muistaa, että osuuskunnat ovat olleet ja tulevat jatkossakin olemaan joukkovoimaan uskova vapaan markkinatalouden toimija. Tulevaisuus voi murtaa paitsi toimintamallit myös perinteiset käsitykset organisaatioiden rajoista. Tällöinkin osuuskuntien toimittava markkinoiden vaatimusten mukaan. Liki joka alalla suunta on toistaiseksi ollut se, että vain suuret pärjäävät ja pienille jää sivusta katsojan rooli. Niin kauan kuin tämä trendi jatkuu on kaunista, että meillä on myös erittäin suuria osuuskuntia, joiden sydämenä sykkii osuustoiminta.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Perheyritysten osuustoiminta


Toimiessani niin perheyritys- kuin osuustoimintatutkijana olen toisinaan törmännyt ennakkoluuloihin puolin ja toisin. Vielä useammin olen kuitenkin yllättynyt positiivisesti siitä kuinka leirejä ei olekaan muotoutunut sinne mistä odotin niitä löytäväni. Yrittäjäperheet oivaltavat usein tiettyjen osuustoiminnan ideoiden käyttökelpoisuuden ja osuustoiminnan parissa on toisaalta oivallettu kaiken perustuvan perheisiin joko yrittäjinä tai vähintään omaa taloudellista asemaansa kohentamaan pyrkivinä kotitalouksina.
Eilen pääsin kuitenkin tutustumaan astetta lähemmin varsin mielenkiintoiseen tapaukseen. Vierailin nimittäin Lahdessa SEOn pääkonttorilla. Tämä suomalainen energiaosuuskunta on merkittäviltä osin perheyrittäjien strateginen yhteenliittymä, joka hakee paikkaansa polttonestekaupan kilpailussa.
Tutkimus maailmalta kertoo ja kokemukset Suomesta vahvistavat, että tämän tyyppisissä organisaatioissa yksikkötason itsenäisyys on erityisen tärkeää. Perhe haluaa pitää kiinni omista toimintatavoistaan. Yhteistyö on toisaalta välttämättömyys selviämisen kannalta ja siihen liittyy myös suuria mahdollisuuksia.
Yhteistyödynamiikan kontekstisidonnainen analysoiminen ja yhteistyöosaamisen kehittäminen analyysin pohjalta ovat avaimia kohti entistä vahvempaa tulevaisuutta: itsenäisyyttä yhdessä. ABC on vahva asiakasomisteinen arvoinnovaatio, mutta markkinoilla on tilaa erilaisille malleille, jotka täydentävät toisiaan. Markkinoiden kehittyessä voittajia ovat paitsi asiakkaat myös yritysmuodosta riippumatta kaikki ne palveluntarjoajat, jotka menestyksen ansaitsevat.
Toiveissa on, että LUTin tutkimustiimimme saisi SEO:sta pitkäaikaisen yhteistyökumppanin perheyritysten osuustoiminnan tutkimiseen, mahdollisesti muutamien vertaistensa kanssa. Kauppiaiden osuuskuntia löytyy Suomesta muitakin ja kullakin on omat haasteensa, jotka ajavat tiivistämään yhteistyötä.
Eräs henkilö totesi minulle taannoin, että yrittäjillä on 364 päivää vuodessa mielessään rauhan säilyttäminen puolisonsa kanssa ja yhtenä päivänä vuodessa mieleen juolahtaa yhteistyö muiden yrittäjien kanssa. Tässä olisi selvä tasapainottamisen paikka!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Alaiset eivät usko osuustoimintaan

Pankit olivat eilisen(kin) teema finanssimediassa. Pankkiaiheisia uutisia oli lukuisia: muun muassa asiakastyytyväisyydestä, pankkien yhdistymisistä ja ekonomistivaihdoksesta. Näistä kaksi ensimmäistä liittyi tavallaan omaan ohjelmaani. Avasin nimittäin aamun osallistumalla KTM Jukka Saksin finanssialan johtamista käsittelevää väitöskirjaa esittelevään tiedotustilaisuuteen hotelli Simonkentässä.

Asiakastyytyväisyyteen ja pankkien yhdistymisiin otettiin sielläkin kiinni. Todettiin, että konttorien sulkemisen aiheuttama tyytymättömyys on laajempaa kuin sen todelliset vaikutukset. Monikansallisten toimijoiden osalta voidaan virheellisestikin tulkita vetäytymiseksi, joka saa aikaan asiakaspaon. Pankkien yhdistymiset ovat puolestaan nimenomaan palvelukykyasioita. Eihän pankkeja naiteta siksi, että asiat olisivat sen jälkeen huonommin. Kuten Jaakkolan Pekka Taloussanomissa toteaa, on asia päinvastoin. Säätelyn aiheuttamia suhteellisia kustannuksia saadaan alas, kuten byrokratiakustannuksia ylipäätään, ja näin ollen voidaan panostaa enemmän asiakasrajapintaan.

Valitettavasti kyseessä ei todellakaan ollut suuri mediatapahtuma. Onneksi minä ja Risto ”eejii” Penttilä olimme paikalla, sillä muuten Jukka olisi saanut kohdata toimittajalauman (eli kokonaista kaksi toimittajaa) yksin. Kauppalehti poimi tilaisuudesta otsikoihin finanssialan johtamisen ”seitsemän helmasyntiä”, mutta muuten oli mediassa melko hiljaista. On iso harmi, ettei tilaisuus kiinnostanut laajemmin. Finanssiala on taloutemme kannalta keskeinen ja sen johtaminen aiheena erittäin tärkeä.

Aamun keskusteluista olisi voinut nostaa montakin otsikkoa. Lasten ja nuorten suuntaan vireillä oleviin hankkeisiin liittyen olisi voinut otsikoida: ”Säästöpossu vaihtui Angry Birds possuun – finanssiala takaisin talouskasvatukseen”. Tutkimuksen perusteella finanssialan yrityksissä toimivien johtajien strategiana on mukautua säätelyyn, todelliset johtajat löytyvät siis säätelijöistä. Tästä päästään otsikkoon: ”Säätelijät johtavat finanssialaa, mutta eivät osaa sitä”. Säätelyn ja luottamuksen osalta voitaisiin myös kysyä: ”Luottamus meni ja ylisäätely tuli – onko paluuta?”. Säätelyn vahvistuminen on nostanut ennestään vahvaa juristien profiilia finanssialalla. Tutkimuksen mukaan finanssialan johtamisessa on paperin makua, tunteet ja ihmisten johtaminen ovat hakusessa: “Finanssiala joutui juristien panttivangiksi”. Erityisesti OT-proffaa kiinnostava huomio on, että ”Yhtiömuotoajattelu on finanssialan johtamisen ytimessä”. Kysymyksiä voisi herätellä otsikolla ”Asiakasomisteisten yritysten strategiat eivät jalkaudu – eivätkö alaiset usko osuustoimintaan?”. Tutkijan mukaan esimerkiksi osuuspankeissa ja keskinäisissä yhtiöissä ylin johto (hänen määritelmässään hallitukset, toimitusjohtajat ja johtoryhmät) pitävät yritysmuotoa ja siihen liittyviä arvoja sekä tavoitteita strategiatyön ytimessä, mutta nämä eivät läpäise organisaatioita. Onko kyseessä se tutkijankin kuvailema vanha tuttu ongelma, että keskijohto ja henkilöstö eivät tunne yritysmuotoja ja niiden eroja tai muuten vain ihailevat kansainvälisesti toimivia ja ”dynaamisia” pörssiyhtiöitä?

Ensi maanantaina on Jukka Saksin väitöstilaisuus Jyväskylässä ja itse toimin vastaväittäjänä. Kyseessä on toki nykyiseen tapaan muodollisuus, sillä olemme jo toisen tarkastajan kanssa väitöskirjan hyväksyneet. Uskon, että saamme aikaan mielenkiintoisen ja vilkkaan keskustelun. Palaan varmaankin asiaan myös blogissani. Sitä ennen seurataan, vieläkö eilisestä tilaisuudesta nousee jotain otsikoihin. Toinen toimittajahan ei vielä ole kirjoittanut mitään.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Työntekijät yrityksen jatkajiksi

Suomella on edessään vakava ongelma johon poliittinen koneistomme ei ole toistaiseksi tosissaan reagoinut. Yrittäjät haluavat luopua yrityksistään muutaman vuoden sisään, mutta yrityksille ei ole jatkajaa. Kun ikä painaa, ei edes hyvä kannattavuus auta. Uutta jatkajaa vaille olevia yrityksiä voi olla melko lyhyen ajan sisään jopa kymmeniä tuhansia. Monet näistä ovat perheyrityksiä, joissa tuorein sukupolvi on valinnut toisin.

Yritysten määrä huomioiden ei tarvitse olla velho ennustaakseen, että vaaravyöhykkeessä olevia työpaikkoja on paljon. Kuusinumeroinen luku. Valitettavasti aika ei tunne armoa. On kiire, sillä odotteluvaihe voi tappaa yrityksen myöhemmin vaikka jatkaja löytyisikin. Vailla selkeää kapulanvaihtosuunnitelmaa ei nykyisellä yrittäjällä ole halua investoida toiminnan kehittämiseen ja tähän liittyvät ongelmat näkyvät viiveellä.

Yhdysvalloissa ja Itä-Euroopassa on pitkät perinteet erilaisilla henkilöstöomistusjärjestelyillä. Näistä pitäisi meillä Suomessakin ottaa oppia. Sillä aikaa, kun poliitikot etsivät oikeita keinoja (esim. varainsiirtoveron ja perintöveron helpottaminen yritysten osalta) tulisi yrittäjien ottaa jatkuvuusongelmasta niskalenkki yhteistyössä työntekijöidensä kanssa. Ainakin osa turhaan kuolevista yrityksistä saataisiin näin pelastetuksi. Omaksumalla omistus- ja hallintovastuun työntekijät saisivat pidettyä kiinni työstään ja ottaisivat itse vahvempaa vastuuta omasta elämästään. Palkinnoksi he saisivat jatkossa myös suuremman siivun työstään syntyvästä lisäarvosta.

Työntekijöiden ottaessa vetovastuun olisi osuuskunta oiva ja tuottavuutta tukeva hallintomalli. Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että osakkeiden omistaminen ei työntekijöiden tapauksessa juurikaan lisää tuottavuutta. Se voi jopa passivoida ja tuoda vapaamatkustajaongelman. Osakkeenomistajana työntekijä saa nimittäin osuuden syntyvästä lisäarvosta, vaikka ei olisi työpanoksellaan täysillä mukana. Osuustoiminnan ideaa toteuttavassa työosuuskunnassa tilanne on toinen. Jäsenten palkitseminen työpanoksensa suhteessa eliminoi työskentelyssä esiintyvää vapaamatkustamista, lujittaa omavastuisuutta ja vahvistaa yhteistyötä. Järjestelmä voi myös vahvistaa jäsenen osuuskuntaansa kokemaa psykologista omistajuutta lisäämällä laadukasta vuorovaikutusta jäsenen ja osuuskunnan välillä. Psykologinen omistajuus on tärkeää yhteisen menestyksen kannalta.

Osuuskuntamuoto voisi helpottaa myös jatkoa. Työntekijäjäseniä voisi lähteä ja liittyä tarpeen mukaan. Yksittäisen jäsenen eläköityminen ei muodostuisi samanlaiseksi haasteeksi kuin yksinyrittäjän tapauksessa. Työosuuskuntamallia kannattaa siis tarjota vaihtoehdoksi, kun yrityksen jatkaja on hakusessa!

torstai 3. lokakuuta 2013

Maakunnasta kollektiivinen yrittäjä

Laitoimme Mikkelin yliopistokeskuksella hihat heilumaan (hyvä Mikkeli!) ja kutsuimme keskiviikkona kokoon Etelä-Savo nousuun yhteistoiminnalla -seminaarin yhteistyössä Taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan tutkimuksen seuran sekä KINOS-hankkeen kanssa.

Seminaari on tarkoitettu yrittäjille, yrittäjyskasvattajille, rahoittajille, tutkijoille, kuntien ja maakunnan päättäjille, viranomaisille ja kaikille keitä maakunnan tulevaisuus kiinnostaa. Joulukuun 10. iltapäivän agendalla on yhteistoimintaosaaminen ja sen kehittäminen maakunnan menestyksen edistämiseksi. Ideana on, että eri osapuolet oivaltavat maakunnan kaikkien toimijoiden olevan samassa veneessä ja etsivän rajattomasti mahdollisuuksia, jotka olisivat yhteistyön avulla hyödynnettävissä.

Kutsuessani väkeä oli varsin hienoa nähdä eri toimijoiden halu tulla mukaan. Käytännössä kaikki vastasivat tunnin tai parin sisään, että mukana ollaan. Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Lenita Toivakka visioi vaatimuksia, joita Etelä-Savon tulevaisuus asettaa maakunnan toimijoiden yhteistyölle. Maakuntajohtaja on vaihtumassa, joten kenties saamme suuntaviivoja tulevan tehtävänhaltijan työhön. Perheyritysten Liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen esittelee näkemyksiään perheyritysten välisen yhteistyön mahdollisuuksista ja haasteista. Tämä on tärkeää, sillä ylivoimaisesti suurin osa kaikista yrityksistä on perheyrityksiä ja yhteistyö voi olla merkittävä keino edistää menestystä sekä tukea jatkuvuutta. Saimaan Charmanttien toimitusjohtaja Janne Leinonen laittaa halkoja pesään kertomalla edustamansa matkailualan liittouman tarinaa yhteistyön eduista. Esimerkit ovat tärkeitä. Ruralia-instituutin Mikkelin yksikön johtaja Torsti Hyyryläinen lyö pöytään instituutin vankan tutkimustiedon koskien yhteistoiminnan osaamista ja sen roolia aluekehityksessä. Tutkimustiedosta kannattaa ammentaa. Mikkelin ammattikorkeakoulun Eeva Kuoppala ja Ruralian Pekka Hytinkoski kertovat KINOS-hankkeen tuloksista ja avaavat innovaatiotoiminnan saloja yritysten ja oppilaitosten yhteistyön osalta. Tätä siltaa on syytä rakentaa joka paikassa. Mikkelin ja LUTin yrittäjäyhteisöjen nuoret sankarit Olli Marjalaakso ja Markus Siivola kertovat nuorten parissa heränneestä yrittäjyyspöhinästä ja sen tarpeista tukevan infrastruktuurin osalta. Nämä ovat niitä tulevaisuuden toivoja, joiden ääni on ilman muuta nostettava esiin.

Iltapäivän päättää paneelikeskustelu, jonka puheenjohtajana toimii LUTin provost, Mikkelin kummisetä Juhis Saksa. Panelisteina Länsi-Savon päätoimittaja Tapio Honkamaa, Osuuskauppa Suur-Savon toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen, Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen, Suur-Savon Osuuspankin toimitusjohtaja Kari Manninen ja maakunnan ELY-keskuksen johtaja Juha Pulliainen. Aiheena yhteistoiminnan eväät: ilmapiiri, tahto, näkemys, osaaminen, rahoitus, jne. Tätä keskustelua ei yksinkertaisesti voi missata.

Illan päättää vuoden vaihteessa Etelä-Savosta Etelä-Karjalaan siirtyvä maakuntajohtaja Matti Viialainen jäähyväisterveisin seminaarin antia hyödyntäen. Odotan jo mielenkiinnolla millaiset evästykset Matilta saadaan.

Ken nyt innostui, että tuonnehan pitää tulla, ilmoittaudu Taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan tutkimuksen seuran sihteeri Heidi Tuomiselle osoitteessa heidi.j.tuominen()lut.fi. Seminaari on maksuton. 100 ensin ilmoittautunutta mahtuu mukaan. Tosin Eteläsavolaisilla on tietysti etuajo-oikeus.


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kansankapitalismi: tehtävä osuuspankeille

Olin muutamia vuosia sitten seminaarissa, jossa eräs Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijaupseeri esitteli maamme turvallisuusuhkia. Kotitalouksien köyhyys oli listan kärkipäässä. Turvallisuusanalyytikkojen huolena oli se, ettei kotitalouksilla ole omia varallisuuspuskureita tilanteisiin, joissa valtio mahdollisesti ajautuu ongelmiin. Tästä voi seurata levottomuuksia.

Kotitalouksien nettovarallisuutta tarkasteltaessa Suomi on tosiaankin läntiseksi teollisuusmaaksi suhteellisen köyhä. Vuoden 2013 vertailussa olemme Euroopassa häntäpäässä. Esimerkiksi kriisiotsikoissa paistatellulla Kyproksella kotitalouksien nettovarallisuus on Suomeen verrattuna nelinkertainen. Espanjassakin liki kaksinkertainen.

Köyhyyteen on monia syitä, mutta ainakin yksi niistä on kotitalouksien talousosaamisen puute. Peruskoulun opetusohjelmissa taloustaitojen rooli on ollut perinteisesti pieni. Nyt se on kuulemma muutoksessa. Perheissä vallitseva taloudenpidon oppi on puolestaan ollut mahdollisimman nopeaan velanmaksuun kannustamista. Meillä ei ole harrastettu samaa missä muualla. Maksetaan lainoja kohtuullisella tahdilla ja sijoitetaan loput. Mahdolliset säästöt on jätetty tilille tai sukanvarteen menettämään arvoaan.

Olen vuosien varrella muutaman kerran todennut osuuspankkien toimitusjohtajille, että on osuuspankkien perustehtävän mukaista huolehtia kansakuntamme vaurastumisesta. Toki osuuspankit tätä tehtävää monella tapaa toteuttavatkin. Tällä hetkellä varmaan parhaiten myöntämällä pienyrityksille rahoitusta muiden vetäytyessä korkeamman riskiluokituksen lainoista. Kotitalouksien suuntaan osuuspankkien tulisi kuitenkin ottaa tiukempi valistava ote. Vaikka osuustoiminta on oma-aputoimintaa, on sen ytimessä myös ajatus tiedon ja valmennuksen tarjoamisesta jäsenille, jotta he voivat auttaa itseään menestyksekkäästi.

Osuuspankit voisivat nyt polkaista käytiin kampanjan jäsenten sijoitusaktiivisuuden ja -osaamisen vahvistamiseksi. Parhaimmillaan saataisiin sinivalkoista pääomaa virtaamaan yritystoiminnan rahoitukseen. Tätä tarvittaisiin pikaisesti, sillä työllisyystilanteen parantamisen kenties suurin este juuri nyt on nimeomaan rahoituksen niukkuus. Voittajina kuviossa olisivat siis jäsenet, osuuspankki ja koko yhteiskunta. Laitetaan hihat heilumaan!

Jäsenyys on osuutta toiminnasta

Osuustoiminnassa yhdistyy kaksi tärkeää sanaa: osuus ja toiminta. Jälkimmäinen viittaa aikomukseen, tavoitteellisuuteen ja varsinaiseen tekemiseen. Markkinataloudessa se viittaa yrittäjyyteen; arvonluontimahdollisuuksien tunnistamiseen ja luomiseen sekä niiden hyödyntämiseen resursseja kokoamalla. Toiminta on olennaisilta osin jotain mikä edellyttää toimijalta toimenpiteitä.

Osuus puolestaan viittaa yhtäältä toiminnalliseen kokonaisuuteen ja toisaalta sen jäsenyyteen. Osuustoiminnassa ei ole kyse yksilön toiminnasta, vaan yhteistoiminnasta. Toiminnallinen kokonaisuus on siis jaettu erikoistuneisiin, mutta keskenään riippuvaisiin osiin. Yhteinen menestys on riippuvaista jokaisen jäsenen panoksesta. Saadakseen on jäsenen myös annettava.

Tätä perusasetelmaa pyrin Savon Sanomissa tänä aamuna julkaistussa kirjoituksessani savolaislukijoille tietyllä tapaa avaamaan. Itse määrittelin otsikoksi "Oivalla osuutesi", mutta lehden toimitus muutti sen mieleisekseen. Kirjoitukseni löytyy täältä.