Muun muassa Ilta-Sanomat kirjoittaa tänään Himasen raportin "viidestä jättiläisestä", joihin pääministeri Katainen on mieltynyt. Välitön ajatukseni on, että esitetyt kehitysaskeleet huokuvat osuustoimintaa, vaikka niin tilaaja kuin tuottaja on tästä varmasti varsin tietämätön.
Ilta-Sanomat kirjoittaa: "Ensimmäinen tarpeellinen jättiläisaskel on siirtyminen negatiivisesti eli (fyysisten) puutteiden poistamisen kautta määritellystä hyvinvointivaltion käsitteestä positiiviseen, jossa hyvinvointivaltio määritellään lopullisen päämäärän eli hyvinvoinnin edistämisen kautta." Osuustoimintaan ei kuulu ongelmien märehtiminen ja sen odottaminen, että joku muu hoitaa asiat kuntoon. Osuustoiminnan ytimessä on positiivinen tulevaisuuteen uskova vire: kyllä me pystymme! Päämääränä on jäsenten hyvinvointi, johon osuuskunta on vain väline. Toisaalta osuustoiminnan ihmiskuva on laaja, minkä vuoksi osuuskunnan tarkoitustakin voi määritellä sen kautta mitä kaikkea taloudellista, psykologista, sosiaalista ja esteettistä arvoa ihmiset jäisivät ilman, jos osuuskunta lakkaisi olemasta.
Ilta-Sanomat jatkaa: "Toinen uudistuksessa tarvittava jättiläisaskel on Himasen tekstin mukaan siirtyminen reaktiivisesta eli jälkeenpäin reagoivasta hyvinvointivaltiosta proaktiiviseen eli ennakoivaan hyvinvointiyhteiskuntaan." Tämä on sama kuin osuuskuntamallin kolmas tukipilari JCOMissa pian julkaistavan artikkelin mukaan: muutosorientaatio. Osuustoiminnan ideana on edistys, kehitys, parannus, jne. Osuustoiminnan hallintomallikin (osuuskunta - jäsenyhteisö -systeemi) on rakennettu nimenomaan skannaamaan eri yhteiskuntasektoreita, toimialaa ja tiettyjä markkinoita proaktiivista kehittymistä ja edelläkävijyyttä varten. Sivuhuomiona todettakoon, että valitettavasti harva osuuskunta on elänyt tätä täysillä todeksi. Pahimmillaan fokus on vain yrityksessä ja tietyssä liiketoiminnassa sekä osakeyhtiöiden hyvän hallintotavan mukaisissa vaatimuksissa, jotka voivat yhtäältä johtaa harhaan ja toisaalta olla osuustoiminnan menestyksen kannalta täysin riittämättömiä.
"Kolmas jättiaskel, joka Himasen mukaan tarvitaan, on lakata kohtelemasta ihmisiä hyvinvointivaltion objekteina ja nähdä heidät sen sijaan hyvinvointiyhteiskunnan subjekteina. Toisin sanoen kyse on muutoksesta teollisen ajan järjestelmäkeskeisestä hyvinvointivaltiosta informaatioajan ihmiskeskeiseen hyvinvointiyhteiskuntaan." Tässä siis puhutellaan ihmisiä ja tarjotellaan heille osuutta omaa ja yhteistä hyvää luovasta toiminnasta. Ihmiset ovat yksin ja yhdistyneinä oman onnensa seppiä. Heidän tarpeensa määrittelevät toiminnan arvoperustan ja heidän osaamisensa ratkaisee toiminnan laadun. Osuustoimintaa siis.
"Himasen mukaan neljäs tarvittava jättiläisaskel on muutos lähestymistavassa hyvinvointiin: 'sen on muututtava partiaalisesta eli osittaisesta holistiseksi eli kokonaisvaltaiseksi.' Ero on Himasen mukaan samankaltainen kuin reaktiivisen ja proaktiivisen hyvinvointiyhteiskunnan välillä. Nyt siihen on tehtävä tärkeä lisäys toisesta näkökulmasta. Teollisessa hyvinvointivaltiossa reagoidaan ongelmiin, jotka jokin toinen »hyvinvointiyhteiskunnan» osa on jo aiheuttanut." Osuustoiminta peräänkuuluttaa yhtäältä kokonaisvaltaista ihmiskuvaa: hyöty tai tappio on taloudellisten, sosiaalisten ja psykologisten palkkioiden ja kustannusten summa. Esimerkiksi hyvinvointia heikentäviä piilokustannuksia ei sallita, vaan kaikki on ajettava mukaan samaan kalkyyliin. Toisaalta osuustoiminta näkee yksilöt osana organisaatioita ja organisaatioit osana laajempia yhteisöjä. Vastuullisuus on syntyvien palkkioiden ja kustannusten arviointia systeemikokonaisuuden tasolla, ei vain omaan napaan tuijottaen.
"Viides jättiläisaskel on siirtyminen hyvinvointivaltiosta kohti osallistavampaa hyvinvoinnin yhteiskuntaa. Himasen mukaan ensin on kuitenkin korostettava, ettei tämä tarkoita valtion velvollisuuden poistamista sen eettisen tehtävän osalta. Päinvastoin, Himanen kirjoittaa, informaatioajan hyvinvointiyhteiskunnan käsite aktivoi monilta osin valtiota toimimaan aiempaa laaja-alaisemmin, esimerkiksi edistämään henkistä hyvinvointia koulumaailmassa ja työelämässä." Tällä on ilmeinen liittymä ensimmäiseen askeleeseen. Kansalaisten hyvinvoinnin uskotaan perustuvan autonomian ja työn merkityksellisyyden kokemukseen. Huvittavaa sinänsä, että ideathan ovat kuin suoraan Hackman & Oldmanin liki neljä vuosikymmentä vanhasta JCM-mallista, mutta epämääräisesti esitettynä. Osuustoimintaan ajatukset liittyvät siten, että omavastuisuus ja itsenäisyys ovat osuustoiminnan ytimessä, toki yhteistyön (osallistumisen) ajatukseen kytkettynä. Vastaavasti merkityksellisyyden kokemusta tukee osuustoiminnan peräänkuuluttama tuloksellisuus, sen arviointi ja systemaattinen palaute. Merkityksellisyyden tunne syntyy siitä, että tiedostaa tekevänsä jotain millä on merkitystä paitsi itsensä myös muiden kannalta.
Seuraava tulevaisuusselonteko olisikin hyvä toteuttaa näkyvästi osuustoiminnan ydinideoihin tukeutuen. Osuustoiminta on ajatuksiltaan suorastaan aarrearkku, joka odottaa löytäjäänsä. Samalla olisi mahdollisuus tuottaa yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen ajatuksia, kenties Himasen raporttia tuoreemmasta näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti