tiistai 17. joulukuuta 2013

Mikkeli lentoon

Viime viikon Etelä-Savon nousuun yhteistoiminnalla -seminaarin jälkimainingeissa on pohdittu yhteistoiminnan mahdollisuuksia monilla tasoilla. Tämä on hyvä, sillä yhteistoimintaan on sitouduttava tarpeellisin perustein. Erilaisia yhteistoiminnallisia kokonaisuuksia voi siis muodostua maantieteellisesti katsottuna hyvin vaihtelevin laajuuksin – kortteleittain, kaupunginosittain, kaupungeittain, työssäkäyntialueittain, maakunnittain, jne. – ja nykyteknologioin yhä useammin myös ilman maantieteellisiä rajoitteita, vaikka globaalisti.

Eräs innostunut joukko kokoontui eilen keskustelemaan kaupungin tulevaisuudesta. Keskustelussa todettiin muun muassa se, että Mikkelin – kuten muidenkin yhteisöjen – tulevaisuus rakennetaan toimijaverkostoissa, jotka eivät noudattele mitään hallinnollisia rajoja ja rakenteita. Verkostoihin liittyvät projektiluontoisesti erilaiset julkiset ja yksityiset toimijat, joilla on yhteinen intressi. Syntyvät organisaatiot ovat vähemmän muodollisia ja niitä eivät virallisesti omista kukaan. Niiden ytimessä onkin aito tekemisen meininki ja vaikuttavuus, näiden pohjalta rakentuva toimijoiden sosiaalinen ja psykologinen side organisaatioon sekä tähän siteeseen perustuva sisäsyntyinen vastuullisuus suhteessa verkostoon.

Keskustelussa nousi esiin, että olemme siirtymässä ylhäältä alas ohjautuvasta mallista omatoimisuuden ja vapaaehtoisen yhteistoiminnan malliin. Murros on sikäli merkittävä, että se haastaa muun muassa perinteiset kaupunki- ja aluekehittämisroolit. Keskeisissä rooleissa näyttelevien mikkeliläisten on siis kyettävä vaihtamaan ajattelunsa asetukset säilyttämisestä ja edunvalvonnasta kehittämiseen ja uuden luomiseen. Jokaisen on kyettävä ottamaan vaihtelevia virallisia ja epävirallisia rooleja sen mukaan mitä yhteinen menestys edellyttää. Parhaimmillaan kaikista mikkeliläisistä tulee osa yrittäjämäistä yhteisöä – yrittäjyyden saadessa mahdollisimman positiivisen merkityksen. Joidenkin on toki oltava aloitteellisia ja näytettävä tietä.

Keskustelussa todettiin myös, että toiminnan on perustuttava pitkäjänteiseen näkemykseen. Löyhemmin muodollisin sitein rakentuvissa organisaatioissa kirkas, uskottava ja ennen kaikkea houkutteleva visio on elintärkeä. Mikkelissä sen tulisi olla ikään kuin majakan valo, jota kohti kaikki mikkeliläiset kulkevat. Eri toimijoiden haaveet ja perustellut toiveet on siis yhdistettävä sellaiseksi ihannekuvaksi, joka yhtäältä tempaa kaikki mukaansa yhdistyneinä ja toisaalta puhuttelee jokaista erikseen. Uskottavuutta visiolle voidaan rakentaa tuomalla esiin mikkeliläisiä menestystarinoita. Vastoin kyynisiä tai heikolla itsetunnolla varustettuja uskomuksia näitä tarinoita kyllä riittää. Kaupunki on toiminut maailman luokan menestyksen näyttämönä ja toisaalta ponnahduslautana menestykselle maailmalla. Tyytyminen piirisarjaan ei ole ollut millään tapaa välttämätöntä.

Mikkeliä kehittävän yhteenliittymän tarkoitus tulee sekin määritellä huolellisesti. Missio ei saa olla sanahelinää, vaan sen tulee perustua tukevasti osallistujien jakamaan tahtotilaan ja tarpeisiin. Tarkoitusta ei tule määritellä muille, vaan meille. Tälle perustalle voidaan, kuten keskustelussa peräänkuulutettiin, määrittää toimijakohtaiset tavoitteet ja strategiat siten, että kaikki ampuvat samaan maaliin ja toiminnassa on selvää synergiaa. Toisaalta korostettiin myös sitä, että niin visio kuin missio tulee viestiä eri sidosryhmille. Todettiin, että viestintään on kiinnitettävä ylipäätään enemmän huomiota. Kaikkien mukana olevien tulee kyetä valamaan uskoa visioon ja missioon omalla toiminnallaan ja puheillaan. On tärkeää, että kaikki symboliikka niin sanotusti puhuu samaa tarinaa ja rakentaa Mikkelille ja mikkeliläisille kiinnostavaa brändiä.
Kone on jo rullannut kiitotien päähän. Ensi vuoden alusta hyvä kiihdyttää kohti korkeampia päämääriä. Miltä näyttää Mikkeli 2030?

perjantai 13. joulukuuta 2013

Yrittäjäruutu YLEn uutisten yhteyteen

Urheilu-uutisilla on oma vakiintunut paikkansa YLE:n TV uutisten yhteydessä. Urheiluruutu on jo puolen vuosisadan ajan välittänyt tietoa niin yksilöiden kuin joukkueidenkin menestyksestä erilaisilla kilpaurheilun areenoilla.

Tunnetusti myös yrittäjät ja yritykset kilpailevat niin yksin kuin joukkueina. Kuten urheilussa on markkinoillakin kilpailua aina paikallistasosta koko maailman kattaviin "sarjoihin". On valitettavaa kuinka vähän ihmiset yleisellä tasolla lopulta tietävät näistä kisailuista. Jotkin isot tapaukset nousevat uutisiin, mutta vain harvoin reportaasit avaavat markkinadynamiikkaa ja jonkin yrityksen tai yritysryhmän menestystekijöitä.

Mikäli Suomessa todella halutaan puhaltaa yrittämisen ja yhteistoiminnan henkeä yhteiskuntaan olisi tärkeää tuoda erilaisia menestystarinoita esiin ja toisaalta niitä ratkaisuja ja uhrauksia, joita menestyksen saavuttaminen on kussakin tapauksessa edellyttänyt. Todennäköisesti menestystarinoiden takaa löytyy intohimoa, näkemystä, kovaa työtä ja riskinottoa, voimien yhdistämistä ja riskin jakamista, luottamusta ja toisten reilua kohtelua sekä tietysti myös virheitä, epäonnistumisia ja oppimista. Joka tapauksessa menestyksen takaa löytyy mielenkiintoisia ihmisiä, jotka omalla ja yhteistoiminnallaan ansaitsevat yhteiskunnan arvostuksen. Kertomalla näistä mielekkäällä tavalla - vaikkapa urheilutoimituksen tapaan - valettaisiin uskoa, tarjottaisiin esikuvia ja mahdollisesti syrjäytettäisiin ainakin osa yrittäjiin, yrityksiin ja erilaisiin yhteistyömuotoihin liittyvistä ennakkoluuloista ja kateudesta.

Milloin näemme ensimmäisen Yrittäjäruudun YLE-uutisten yhteydessä?






keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Annetaan toisillemme tunnustusta

Tiesitkö, että tunnustuksen antaminen toiselle hyvästä työstä on tutkimusten mukaan paitsi erittäin edullinen myös erittäin tehokas motivoija? Kiitos osuustoiminnan rikkaan ihmiskäsityksen, tämä organisaatiokäyttäytymisen (OB) empiiristen tutkimusten löydös on ajettu sisään osuustoiminnan ideoihin jo kauan sitten.

Osallistumisen ja myötävaikutuksen suhteessa jaettu taloudellinen hyöty on joillekin tuttu asia osuustoiminnasta. Reiluuden periaate ulottuu kuitenkin siis laajemmalle. Jokaisen osuustoimintaan osallistuvan tulisi nostaa katseensa yhteisöönsä ja tunnistaa yhteistyöhön ja -toimintaan osallistuvien kumppaneidensa myötävaikuttava rooli. Hyvistä suorituksista sekä uhrauksista tulee sitten antaa reilusti tunnustusta ja ennen muuta kannustaa toisia hyviin suorituksiin. Tässä asiassa, jos missä, jäsenten tulee kilvoitella osuuskuntayhteisönsä sisällä.

Tärkeässä asemassa osuustoimintafiiliksen rakentamisessa ovat puheenjohtajat, toimitusjohtajat ja muut esimiehet. He luovat osuuskuntaan ja jäsenyhteisöön johtamisen kulttuuria. On hyvä, jos puhutaan minun sijasta meistä - vähintään silloin, kun on saavutettu jotain yhdessä. Vielä paremmin menee, jos annetaan yksilöihin kohdistuvaa tunnustusta, kun on sen paikka.

Sosiaalisten palkkioiden osalta voidaan toimia aivan samoin kuin taloudellisten palkkioiden suhteen. Osuuskunnalla voi olla täsmällinenkin kriteeristö, jonka pohjalta tunnustuksia annetaan. Toisaalta voidaan vaikkapa vuoden päätteeksi pohtia onko jäsenistöstä, ylimmästä johdosta tai henkilökunnasta - ja miksei vaikka muistakin sidosryhmistä - joku ansainnut erityisen tunnustuksen osuuskunnan eteen tehdystä työstä. Ei kuitenkaan tule unohtaa spontaaneja kehuja. Ne ovat kaikkein parhaita.

Yhdessä asiassa tulee kuitenkin olla erityisen tarkkana. Ei pidä kehua turhasta. Muutoin koko idea romuttuu. Ja pitää olla täsmällinen. Silloin tunnustuksessa on voimaa. Ei pidä kuitenkaan ylianalysoida. Jos tunnustus on tullakseen, on todennäköisesti sen paikka. Eli suu auki.

Laitetaan hyvä kiertämään!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Osuustoiminta on yksi Suomen itsenäisyyden takeista

Juhlistaessamme tänä viikonloppuna Suomen itsenäisyyttä on meidän hyvä pohtia osuustoiminnan roolia itsenäisyytemme kannalta. Osuustoimintaan liittyvien väärinkäsitysten johdosta on osuuskuntamallin käyttöönoton rooli maamme itsenäisyyden kannalta monille vieras.

Maamme osuustoiminnan pioneerien toimintaa motivoi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa nimenomaan itsenäisyyden tavoitteilu venäläistämistoimien keskellä. Itsenäisyyttä haluttiin ryhtyä vahvistamaan ruohonjuuritasolta liikkeelle lähtien. Ideana oli, että osuustoiminta mahdollistaisi kansalaisille omaehtoisen elinolojensa parantamisen vapaaehtoisesti yhdistyneinä. Osuustoiminta levisikin halki koko maan ja tukien niin talouden kuin sivistyksen kehittymistä.

Maan itsenäistyttyä edessä oli sisällissota. Voidaan muun muassa kysyä kuinka sisällissodassa olisi käynyt ilman osuustoimintaa. Olisiko punainen puoli saanut vahvemman kannatuksen ja selviytynyt sodasta voittajana? Sodan syttyessä olivat kansalaiset ympäri maan saaneet jo kokemuksia mitä he voivat osuustoiminnan avulla saavuttaa. Yhdistyminen oli paikallista siten, että jäsenet saivat itsenäisesti päättää organisaationsa resurssien käytöstä. Jokainen hyötyi yhteistoiminnasta osallistumisensa suhteessa. Näiden kokemusten pohjalta valtiollinen kommunismi ei enää vaikuttanutkaan niin houkuttelevalta kuin niiden ihmisten näkökulmasta, jotka eivät olleet osuustoimintaan osallistuneet. Sehän tiedetään, että jos punaiset olisivat voittaneet sodan, olisi Suomi todennäköisesti siirtynyt osaksi Neuvostoliittoa. Osuustoiminnalla oli mahdollisesti merkittävä rooli tämän kehityspolun välttämisessä.

Tänään puhutaan paljon tytäryhtiötaloudesta: yritysten omistuksen karkaamisesta maamme rajojen ulkopuolelle. Itsenäisyyden uhkana ei ole kommunismi, vaan tietyllä tapaa globaali kapitalismi. Osuustoiminnalla on jälleen tärkeä rooli itsemäärämisoikeuden kannalta. Siinä missä monia muita yrityksiä ohjataan Ruotsista, Venäjältä tai Yhdysvalloista käsin - vähät välittämättä paikallisista, maakunnallisista tai kansallisista intresseistä - osuuskunnat ovat edelleen suomalaisten jäsentensä käsissä olevaa yritystoimintaa, jonka tarkoituksena on palvella kulloinkin omistajina olevien kansanosien tarpeita. Osuuskunnat ankkuroivat - esimerkiksi perheyritysten ohella - taloudellista toimintaa maamme kamaralle. Ne työllistävät merkittävän osan suomalaisia ja maksavat veronsa Suomeen, tukien täten myös julkista sektoria.

Nostakaamme itsenäisyyden malja myös osuustoiminnalle!




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kanta-asiakkuus ja asiakasomistajuus eivät ole sama asia

Perinteinen käsitys kuluttajamarkkinoilla toimivista yrityksistä oli se, että niiden tehtävänä on tuottaa asiakkailleen näiden kaipaamia tuotteita ja palveluita. Mahdollisuus voiton tekemiseen käsitettiin kauppiasta motivoivaksi asiaksi. Ilman sitä tämä ei olisi valmis ottamaan riskiä ja käyttämään aikaansa ja energiaansa palveluiden kehittämiseen.

Voittomotivaatio sai kuitenkin yliotteen. Jossain vaiheessa koko bisnesajattelu nyrjähti siten, että voiton maksimoimisesta keinoja kaihtamatta tuli yritystoiminnan ydin. Siis ei ainoastaan hyväksyttävää, vaan jopa suositeltavaa. Kuluttajamarkkinoilla tämä johti törkeään asiakkaiden hyväksikäyttöön ja kiskontaan. Se johti myös oppeihin, joissa hintavertailuja vaikeuttamalla ja ostopäätöksiä esimerkiksi myyntitilanteissa ohjailemalla saadaan asiakkaan kukkarosta mahdollisimman suuri siivu kauppiaalle - tai sittemmin sijoittaomistajalle. Lopulta oivallettiin, että asiakkaan  arvo kauppiaalle tai sijoittajille on sitä suurempi mitä suurempi on asioinnin määrä ja pidemmäksi aikaa kuluttajan saa sitoutettua asiakassuhteisiin. Näin ollen asiakasuskollisuudesta tuli tärkeä käsite. Kanta-asiakasjärjestelmät kehitettiin keskittämistä ja asiakasuskolisuutta tukemaan.

Osuuskauppojen syntyä vauhditti aikanaan nimenomaan kuluttajien heikko asema markkinoilla. Kuluttajat liittyivät yhteen ja perustivat osuuskauppoja vastavoimaksi asemaansa väärin käyttäville kauppiaille. Kuluttajia suojaavaa lainsäädäntöä ei ollut, kuten se tänään ymmärretään, mutta osuuskauppa hoiti tätä tehtävää. Osuuskauppa asetti uusia standardeja ja kauppatavat kehittyivät asiakkaille edulliseen suuntaan. Tästä hyötyivät kaikki, eivät vain osuuskauppojen jäsenet. Toimintaa ohjasivat osuustoiminnan ideat. Eräs näistä ideoista oli jäsenten palkitseminen ostojen suhteessa. Palkitsemisen tarkoituksena oli motivoida jäseniä yhteistoimintaan ja tukea täten yhteistä menestystä. Jäsenethän ovat etujen syntymisen suhteen keskenään riippuvaisia. Periaatteena oli siis se, että mitä enemmän asioimalla osallistut yhteisen hyvän luontiin, sitä enemmän itse hyödyt. Kyse ei siis ollut kauppiaan tai sijoittajan saamasta hyödystä, vaan omistaville asiakkaille jakautuvasta hyödystä. Aikojen saatossa tätä ideaa on jalostettu progressiiviseksi vahvistamaan omistajien tahtoa osallistua yhteisen hyvän luomiseen. Näin ovat syntyneet bonustaulukoiden porrastukset.

Eri malleihin liittyvät erot saattaisivat olla räikeämpiä, ellei kilpailu tasoittaisi niitä. Ilman kilpailuakin meillä on toki ollut historian varrella niin sanottuja kutsumuskauppiaita, jotka eivät ole syyllistyneet törkeyksiin. Monille kauppiaille asiakkaiden palveleminen ja heidän tarpeidensa rehti tyydyttäminen on tänäänkin kunnia-asia. Vastaavasti meillä on ollut osuuskauppoja, joissa ei ole oivallettu toiminnan tarkoitusta ja ollaan toimittu omistavan asiakkaan kannalta epäedullisesti.Eri mallien toimintalogiikat eroavat kuitenkin toisistaan ja monet havaittavissa olevat erot perustuvat niihin. Pyrkimus luoda omistaja-arvoa johtaa yleensä eroihin yritysten välillä riippuen siitä onko omistaja kauppias, sijoittaja vai asiakas.

Kanta-asiakasjärjestelmien kritiikki lähtee muun muassa siitä, että kauppiaiden ja sijoittajien omistamissa yrityksissä kanta-asiakasjärjestelmät toimivat periaatteessa asiakasta vastaan. Niiden tarkoituksena on heikentää asiakkaan mahdollisuuksia vertailla hintoja ja toisaalta luoda illuusio edullisuudesta. Tämä syntyy esimerkiksi siten, että palkitsemistaulukko näyttää erittäin palkitsevalta, mutta ei todellisuudessa koske kuin murto-osaa tuotteista tai siinä on muita rajoituksia. Toisaalta niiden yhteydessä asiakas voi joutua yksinkertaisesti maksamaan lähtötasoltaan kilpailijoita korkeamman hinnan.

Osuuskauppojen bonusjärjestelmät toimivat omistavien asiakkaiden hyväksi. Niiden tarkoituksena on aidosti palkita omistavaa asiakasta, jota varten yritys on olemassa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että bonukset realisoituvat taulukon mukaan liki poikkeuksetta riippumatta siitä mitä asiakasomistaja ostaa ja muutamat poikkeukset on selvästi ilmoitettu. Toisaalta periaatteena on, että osuuskauppa on ennen bonusetua vähintään kilpailijan hinnoissa ja mielellään näitä alempana. Myös osuuskauppojen bonusjärjestelmä vaikeuttaa hintavertailua, vaikkei se ole sen tarkoitus. Yksi osuustoiminnan ideoista on kuitenkin se, että asiakasomistajan tulee jatkuvasti arvioida ja laskea saako hän todella etua. Osuuskaupan tehtävänä on tarjota tähän arviointiin työkaluja. Tätä tehtävää osuuskaupat eivät ole kovin hyvin hoitaneet, mutta kehitystä tällä saralla on tapahtumassa.

Erot mallien lähtökohdissa ovat merkittäviä ja kuluttaja- ja kilpailuviranomaisten tulisi tuntea nämä erot. Joissain tapauksissa omistajan ja asiakkaan välillä on lähtökohtainen intressiristiriita. Osuuskaupoissa asiakkuus ja omistajuus yhdistyvät, joten ristiriitaa ei ole. Osuuskaupan tarkoituksen - nostaa kuluttaja reiluun asemaan markkinoilla - ei pitäisi olla kuluttaja- ja kilpailuviranomaisille kovin vieras. Olisi itse asiassa kuluttaja- ja kilpailuviranomaisten ja osuuskaupan asiakasomistajien yhteisissä intresseissa, että kanta-asiakkuusjärjestelmät ja hinnat läpivalaistaisiin mahdollisimman hyvin.  

Viranomaisten oletusasetuksena vaikuttaa olevan, että markkinoiden toimijat ovat kaikki sellaisia, että niiden intressit poikkeavat kuluttajien intresseistä. Ei tämä sinänsä yllätä - tietämyksen tasolla elämme lähes yksinomaan osakeyhtiömaailmassa. Tämä näkyy muun muassa kilpailun puutetta koskevissa kommenteissa. Kenellekään ei tunnut juolahtavan mieleen, että osuuskauppojen perustehtävä on edistää markkinan toimintaa asiakkaan eduksi: pyrkiä asiakkaan kannalta kohti täydellistä kilpailua jäljittelevää tilannetta, kun sellaista ei ole olemassa. On tietysti osuuskauppojen johdon ja hallinnon tehtävä varmistaa, että osuuskaupat toteuttavat tätä tarkoitustaan. Kuluttaja- ja kilpailuviranomaiset voivat joko tukea tätä tai sulkea silmänsä osuustoiminnalta. Jälkimmäisessä tapauksessa he vaikeuttavat osuustoiminnan tarkoituksen toteutumista ja samalla osaltaan omien päämääriensä saavuttamista kuluttajanäkökulmasta katsottuna. 

tiistai 3. joulukuuta 2013

Bisnesenkelien osuuskunta

Kauppalehti kirjoitti eilen, että listaamattomiin kasvuyrityksiin tehdyt yksityiset pääomasijoitukset ovat entistä useammin monen bisnesenkelin yhteishankkeita. Tämä on hieno homma! Bisnesenkeleitä on Suomessa aivan liian vähän. Kenties yhteistyö houkuttaa uusia enkeleitä pääomasijoittajiksi. Markkinoilla ei ole liikaa rahaa yritystoiminnan kehittämiseen, joten jokainen kynnelle kykenevä olisi saatava mukaan.

Bisnesenkeleitä ei turhaan ylistetä. Yksityisten pääomasijoittajien päämäärätietoisuus ja osaaminen ovat erittäin tärkeitä yritystoiminnan kehittämisessä. Enkelit eivät tyypillisesti sijoita yrityksiin ja niiden kasvuun rahaa, vaan myös aikaa ja osaamista. He ovat yrittäjiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Huomattakoon, että yrityksistä kaikkein menestyvimpiä ovat yleensä nimeomaan yksityisten pääomasijoittajien yritykset.

Bisnesenkelien yhteistyössä pääomasijoitusten kokoaminen yhdistyy sijoittajien kokoamiseen. Tullaankin osuustoiminnan äärelle. Sijoitusten arvon nousu kytkeytyy enkelisijoittajien tietoihin, taitoihin ja tahtoihin perustuvaan myötävaikutukseen. Tällöin olennaista ei enää olekaan se kuka laittoin minkäkin verran rahaa kiinni, vaan kenen osaaminen ja ajankäyttö ovat ratkaisevassa roolissa. Osuuskuntamuotoisesta yrittämisestä tuttu lisäarvonjakomalli voisi tällöin tulla kyseeseen ja vahvistaa enkelisijoittajien yhteistoimintaa. Kukaan ei pääsisi matkustamaan vapaasti toisen enkelin siivellä, jos sijoitusten arvon noususta tulevaa hyötyä jaettaisiin osin siinä suhteessa kuin kunkin enkeli on omalla toiminnallaan myötävaikuttanut sen syntymiseen. Tätä voitaisiin yhtäältä mitata ennakkoon sovituin mittarein ja toisaalta yhdessä arvioida projektin päätyttyä.

Itsekin olen harkinnut bisnesenkeliksi ryhtymistä. Eli ei muuta kuin pari osaavaa kaveria mukaan ja bisnesenkeliosuuskunta pystyyn!