Pelkkä yleissilmäys Maanosto-osuuskunta – ohjeita sen perustamisessa -teokseen vahvistaa käsitystä HG:sta tarkkana taloushallinnon miehenä. Maailma olisi välttynyt monelta kriisiltä, jos yritykset yleisesti hoitaisivat asiansa HG:n oppiensa mukaan.
HGn ajattelu on linjassa muun muassa 1920-luvulla julkaistun Weberin byrokratia-mallin kanssa. Byrokraattisen organisaation ideana on toimia rationaalisesti ja laskelmoidusti organisaation johdon asettamien tavoitteiden toteuttamiseksi. Myös HG:n ajattelussa selkeillä säännöillä ja rationaalisilla henkilövalinnoilla luodaan pohja organisaation menestykselle.
Maanosto-osuuskunta -kirja on täynnä mallisääntöjä, jotka ovat hyvin lähellä tämän päivän osuuskuntien sääntöjä. HG:n henkilövalintoja käsittelevä ajattelu on sekin yllättävän vahvasti linjassa nykystandardien kanssa. Hallintovalinnoissa korostuvat nykyisin luotettavuus, sopivuus ja ammattitaito. HG määritteli osuuskunnan perustajille, hallinnolle ja jäsenille ylipäätään seuraavia ehtoja. Jäsenten on oltava hyvin tunnettuja, toimeliaita ja työkykyisiä. Täsmentävinä kirjasta löytyvät ainakin seuraavat ominaisuudet: kunnollisuus, sopivuus, puhdasmaineisuus, rehellisyys ja hyvät elämäntavat sekä yhteistyöhalu ja –kyky. Valittavalla tulisi mielellään olla myös näyttöä kyvystään kasvattaa varallisuutta ja säilyttää sitä.
HG edellyttää hallituksilta riittävän tiivistä kokoustahtia ja asiain käsittelyn huolellista ylöskirjaamista. Nämäkin hyvän hallinnon ajatukset elivät siis jo tuolloin. HG korostaa toiminnan huolellisen suunnittelun ja budjetoinnin roolia, jotka nousivat varsinaisesti johtamisoppien ytimeen vasta 1950-60 luvuilla. Yhteistoiminnan suunnitteluun liittyvät opit ovat puolestaan samaa asiaa kuin mitä tänäänkin opetetaan yritysten välisen yhteistyön kursseilla. Sosiologi Durkheimin tapaan HG pitää epävirallista organisaatiota tärkeänä, mutta painottaa myös muodollisia puolia. Asioista tulee sopia huolellisesti jäsenten kesken ja sopimusten teon huolellisuuteen tulee kiinnittää huomiota varsinkin osuuskunnan ja muiden toimijoiden välisissä suhteissa.
Varsin mielenkiintoisia ovat HG:n opastukset koskien maan ostamista osuuskunnalle. On tehtävä infrastruktuuriin ja logistisiin järjestelyihin tehtävät analyysit ja arvioitavat näiden implikaatiot osuuskunnan toiminnalle ja kustannuksille. Vastaavat opastukset voidaan löytää mistä tahansa tämän päivän strategiaoppikirjasta, jossa käsitellään yrityksen maantieteelliseen sijoittumiseen liittyviä valintoja. HG myös haastaa tekemään perusteellisen analyysin ostettavan kohteen markkinahinnasta ja kehottaa hankkimaan taloudellisesti huonossa kunnossa olevan tilan ja mielellään sellaisen, jonka maat ovat vajaasti viljeltyjä. Tällöin osuuskunnan jäsenille – tuolle valiojoukolle – tarjoutuu mahdollisuus yhteisvoimin realisoida tilan potentiaali. Tällä on paitsi jäsenten niin koko yhteiskunnan kannalta kohottava vaikutus. Kun nyt muistetaan, että HG:n aikaan maa oli keskeinen pääoma. Sen käytön tehostamiseen ja arvonnousuun liittyvät ajatukset vastaisivat tämän päivän bisnesenkelien toimintaa. Mieleeni palaa taannoinen blogini koskien bisnesenkelien osuuskuntaa.
Edellä esitetyn pohjalta on sanomattakin selvää, että HG ei ollut kasvua, arvonnousua ja ylijäämää vastaan – vaikka näin on toisinaan väitetty tai oletettu. Itse asiassa HG peräänkuuluttaa järkiperäistä asiainhoitoa vakavaraisuuden ja edistymismahdollisuuksien, eli kasvun turvaamiseksi. Varainhoidon kannalta on ylijäämän pidättäminen osuuskuntaan HG:n mielestä tärkeää. Tämä ei ole aina ollut osuustoiminnassa itsestään selvää, kuten KTT Terhi Tuomisen väitöskirja hiljattain nosti esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti