Osuuskuntien hallinnossa on viime aikoina kokoonnuttu kuulemaan toimitusjohtajien katsauksia kuluneen vuoden toimintaan. Tarkastukset ja raportit on laadittu yrityksen taloudellinen tila huomioiden. Osakeyhtiöissä tämä riittää, sillä omistajan saama arvo perustuu suoraan yrityksen arvoon ja yrityksen kykyyn luoda arvoa sijoitetulle pääomalle. Osuuskunnissakin yrityksen (eli arvonluonnin työkalun) taloudellinen tila on tärkeä huomioida, mutta osuustoiminnan jäsenilleen luomasta arvosta se ei kerro juuri mitään.
Esimerkiksi kirjanpidollinen termi ”liikevoitto” kuvaa yksinään heikosti osuuskunnan suoriutumista ja menestystä. Näin siksi, että liikevoitto = liikevaihto – (muuttuvat kulut + kiinteät kulut + poistot). Esimerkiksi asiakasomisteisen osuuskunnan tapauksessa liikevaihdon kasvattaminen ei ole olennaisinta asiakasomistajille tulevan arvon kannalta. Yrityksen perustehtävän mukainen jatkuva pyrkimys omistajien maksamien hintojen laskemiseen (ainakin suhteessa kilpailijoihin) johtaa liikevaihdon laskuun, elleivät volyymit alennusten seurauksena kasva. Vastaavasti tuottajaosuuskunnassa perustehtävän mukainen tuottajahintojen nostaminen kasvattaa kuluja (käsitettiin ne sitten muuttuvina tai kiinteinä), eli suluissa olevaa liikevaihdosta vähennettävää summaa ja johtaa täten liikevaihdon pienenemiseen.
Sijoitetun pääoman tuotto (ROI = liikevoitto / sijoitettu pääoma) ja oman pääoman tuotto (ROA = (liikevoitto – verot – rahoituskulut) / oma pääoma) ovat nekin selkeästi sijoittajaomisteiseen malliin suunniteltuja. Edellinen kuvaa yrityksen liiketoiminnan tuottoa suhteessa tuottoa vaativaan pääomaan. Jälkimmäinen puolestaan kertoo, kuinka paljon tuottoa yhtiö kykenee tuottamaan omistajien siihen sijoittamille varoille. Liikevoiton ollessa kummassakin keskeinen muuttuja soveltuvat kyseiset tunnusluvut huonosti osuustoiminnan kontekstiin. Myös taloudellisen voiton (EVA) ja yritysarvon (NPV) mittarit ovat niin ikään vähemmän olennaisia osuustoiminnan näkökulmasta.
On erittäin tärkeää huomata, että edellä mainitut tunnusluvut eivät sovellu osakeyhtiöiden ja osuuskuntien suoriutumisen vertailuun (vaikka niitä siihen valitettavan usein käytetään). Median tulisi käsittää tämä raportoidessaan osuustoimintayritysten toiminnasta ja sen tuloksellisuudesta.
Osuustoiminnallisten yritysten raportoinnissa ja raportointia koskevassa uutisoinnissa tulisi löytää balanssi yrityksen taloudellisen tilan ja jäsenten saaman arvon välillä. On tietenkin eri asia kuinka avoimesti jäsenten saamaa arvoa halutaan esitellä ja kuinka pätevästi niin voidaan tehdä. Jäsenet hyötyvät jo siitä, että heillä on oma yritys tuomassa heidän kannaltaan tärkeää kilpailuvoimaa markkinoille. Lisäksi voi olla ylijäämän palautuksia sekä kohtuullisesti mitattavissa olevia hinta- ja palkitsemisetuja. Jälkimmäiset toteutuvat aina suhteessa jäsenen vaihtoehtoisiin asiointiyrityksiin. Laadulliset erot ovat vieläkin hankalampia mitattavia, mutta niihin pitäisi jollain tapaa päästä jäsenten näkökulmasta kiinni. Joissain osuuskunnissa tarkoituksenmukaista vertailutietoa tarjotaan valvoville elimille, mutta vain joidenkin liiketoiminta-alueiden osalta. Kehitettävää riittää kaikkialla vielä pitkäksi aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti