Milloin juuri työosuuskunta sopii yrityksen jatkajaksi?

Kirjoitimme sukupolvenvaihdoksia tutkivan kollegani Sari Savolaisen kanssa viime sunnuntain Hesariin mielipidekirjoituksen työosuuskunnan käytöstä yrityksen jatkajana. Esitimme sitä vaihtoehdoksi tilanteeseen, jossa yrittäjän omat jälkeläiset eivät ole kiinnostuneita ottamaan viestikapulaa vastaan, jatkajaa ei yrityksen ulkopuolelta löydy ja yrityksellä olisi kuitenkin hyvät edellytykset selviytyä ja näin ollen pitää yllä työllisyyttä.

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja eri tahoilta otsikkoa koskien, mukaan lukien puheenvuoropyyntöjä. On ollut hienoa havaita, että asia kiinnostaa ja herättää keskustelua. Olen saanut myös kysymyksiä koskien osuuskunnan paremmuutta. On kysytty: miksi ei henkilöstöomisteinen osakeyhtiö?

Ensimmäinen vastaukseni on, että työntekijöiden omistama osakeyhtiö voisi tulla kyseeseen niin ikään. Varsinkin, kun nykyinen lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden kääntää perinteiset osakeyhtiötä ja osuuskuntaa määrittelevät ideat jopa päälaelleen. Paljon on kiinni jatkajien motiiveista ja toisaalta siitä käsitetäänkö osakeyhtiö ja osuuskunta nimenomaan alkuperäisten ideoidensa kautta, jolloin ne eroavat selkeämmin toisistaan.

Eräs merkittävä ero perinteisten osakeyhtiö- ja osuuskuntamallien välillä liittyy siihen mitä niiden on ajateltu kokoavan yhteen ja millaisin kannustimin. Osakeyhtiö on ensisijaisesti finanssipääomien kokoamisen työkalu, jossa pääoman sijoittamiseen liittyy yhtäältä tuon pääoman menettämiseen tai sen arvon alentumiseen liittyvä riski ja toisaalta mahdollisuus pienempiin tai suurempiin sijoitetulle pääomalle tuleviin tuottoihin ja osakkeiden arvonnousuun. Tämä edellyttää, että osakeyhtiön muut resurssit valjastetaan tehokkaasti tukemaan sijoitetulle pääomalle tulevaa arvoa. Osuuskunta on puolestaan ennen kaikkea ihmisten yhteen liittämisen työkalu, jossa riskit ja mahdollisuudet liittyvät yhteistoimintaan. Työpanoksensa osuustoimintaan antava jäsen voi saada osuuskunnalta pienemmän tai suuremman palkan verrattuna muun työnantajan maksamaan palkkaan. Lopputuloksen suhteen jäsenet ovat keskenään riippuvaisia.

Osakeyhtiössä sijoittajien pääomapanokset voivat olla määrillisesti erilaisia. Kuvitellaan nyt esimerkkitapauksessamme, että henkilöstöomistajat sijoittavat kukin saman verran. Sijoittajat eivät välttämättä työskentele yrityksessä. Esimerkkitapauksessamme he ostavat yrityksen nimenomaan jatkaakseen työllisyyttään, joten he nimenomaan työskentelevät yrityksessä. Osuuskunnassakin voivat panokset vaihdella. Osuustoiminnan ideoiden mukaan kyse on nimenomaan toiminnallisten panosten erilaisuudesta ja näiden panosten vaihtelevasta investoinnista yhteistoimintaan. Esimerkkitapauksessa kyse on työosuuskunnasta, joten nämä panokset liittyvät työjakoon ja yhteistoiminnassa tarvittaviin erilaisiin tietoihin ja taitoihin, joita jäsenet investoivat niin määrällisesti kuin laadullisesti vaihtelevasti.

Mennään sitten yritysmuodon valintaan. Jos jatkajat pitävät tärkeänä, että omistus yhtäältä pysyy yrityksen ostamisen jälkeen jäsenten omissa käsissä ja toisaalta omistajayhteisön jäsenet voivat tarpeen mukaan vaihtua, on osuuskunta parempi vaihtoehto. Osakeyhtiön perusfilosofian mukaan yksilö taikka useampi voi myydä osuutensa vapaasti kenelle vain. Tätä osakkeenomistajan riippumattomuutta muista omistajista pidetään yhtenä osakeyhtiömallin perusajatuksista. Tällöin muilla osakkeenomistajille ei periaatteessa saisi olla mitään sananvaltaa siihen kenelle kukin päättää osakkeensa myydä. Siitä voi koitua merkittäviä ongelmia, jos osakkeenomistajaksi tuleekin ei-toivottu tai muutoin hankala tapaus. Ilman toimivia jälkimarkkinoita yksilö ei toisaalta pääse irti osakeyhtiöstä, elleivät muut omistajat lunasta osakkeita. Osuuskunnan tapauksessa jäsenet voivat tulla ja mennä. Eroava jäsen saa erotessaan osuusmaksunsa takaisin. Osuuskunnan hallitus päättää jäsenyydestä, joten se voi myös kontrolloida keitä lähtee ja tulee. Tällöin ei sopimattomia jäseniä tule tai jos tulee, voidaan heidät erottaa.

Osakeyhtiö ja osuuskunta eroavat myös tarkoituksensa osalta. Osakeyhtiön alkuperäinen tarkoitus on voiton tekeminen ja varsinkin anglosaksisen kapitalismin ideoiden mukaan omistajien saaman arvon maksimointi nimenomaan sijoittajina. Työosuuskunnan tarkoitus on puolestaan jäsenen työllisyyden varmistaminen ja/tai kunkin jäsenen tosiasialliset työllistymisvaihtoehdot huomioiden parhaan palkan maksaminen jäsenelle. Jos jatkajat hakevat nimenomaan työllisyyden turvaamista ja työpanoksestaan hyötymistä, miksi he valitsisivat osakeyhtiön?

Hyötymismekanismilla on oma merkityksensä. Kuvittele, että osuuskunnan menestys riippuu jäsenten yhteistoiminnan onnistumisesta. Jäsenen henkilökohtainen hyöty perustuu toisaalta tämän omaan työpanokseen – eli siihen kuinka paljon hän henkilökohtaisesti myötävaikuttaa yrityksen menestykseen. Osuusmaksulle ei ole tarkoitus maksaa kuin korkeintaan hyvin maltillinen korko, eli kaikki yksilön saama hyöty riippuu siis yhteistyöhön osallistumisesta. Osuuskuntamalli toisin sanoen motivoi yksilöä laittamaan itsensä likoon yhteisen menestyksen eteen. Osakeyhtiössä henkilöstöomistaja saa osingot, vaikka hän laiskottelisi muiden tehdessä yrityksen tuloksen. Hallitus ei voi esittää erisuuruisia osinkoja, vaan kaikille osakkaille pitää maksaa saman verran per samanlainen osake. Muilla osakkailla ei ole todellisia keinoja heittää osakasta pihalle laiskotteluun vedoten. Osakeyhtiö voi tällöin itse asiassa muuttua hieman paradoksaalisesti ikään kuin kommunismiksi pienoiskoossa. Osakkaat voivat toki päättää, että osingon maksu lopetetaan. Tällöin ollaankin osuustoiminnan ideoissa. Eikö olisi parempi valita suoraan muodoksi osuuskunta?

Toki kysymys paremmuudesta riippuu erittäin vahvasti tilanteesta. Olisikin mielenkiintoista tutkia erilaisia tapauksia ja katsoa mitkä asiat milloinkin puoltavat osakeyhtiön ja mitkä osuuskunnan käyttöä. Vielä tärkeämpää olisi pureutua niihin periaatteisiin ja arvoihin, jotka kulloinkin toimivat. Tällöin ei ole itse asiassa ratkaisevaa kumpaa yritysmuotoa käytetään, jos tietyt arvot ja periaatteet toteutuvat. Tosin tietyn mallin valinnalla saattaa olla ratkaiseva merkitys juuri tältä kannalta. Kuhunkin malliin liittyy nimittäin symbolivoimaa ja jopa tiedollista ehdollistumista. Mikä onkaan näiden merkitys yhteisen menestyksen kannalta?