perjantai 21. marraskuuta 2014

Edustajistolle kausiluontoinen puheenjohtaja? Eipäs hätäillä!

Yritysten hallintoon ja organisaatioihin ylipäätään liittyvä tutkimus osoittaa, että mikään ihmisjoukko ei hoida vaikuttavasti tehtäviään ilman sen tarkoitusta ja roolia vaalivaa johtajaa. Tältä pohjalta olen itsekin pitänyt esillä kysymystä koskien tarvetta nimittää osuuskunnan edustajistolle kausiluontoinen puheenjohtaja, jotta se toteuttaisi mahdollisimman osaavasti juridista rooliaan osuuskunnan kokouksen korvikkeena ja osuustoiminnallista rooliaan jäsenten yhteenkuuluvuudesta ja sovun demokratiasta huolehtivana "jäsenneuvostona". Kysymykselle pontta toivat myös graduntekijöiden tutkielmat. Ne puhuivat sen puolesta, että edustajiston puheenjohtajuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Kokemukset osuustoimintayritysten hallinnosta kuitenkin osoittavat, että malli on valttia. Osuuskuntien ei kannata ryhtyä suin päin nimittämään kausiluontoisia puheenjohtajia. Ensin on kiinnitettävä huomiota hallintokulttuuriin yleensä - ennen kaikkea hallinnon eri portailla toimivien ihmisten osaamiseen niin omien tehtäviensä ja roolinsa kuin toisilla hallintoportailla vaikuttavien tehtävien ja roolien osalta.

Sääntöjen mukaan tehtävät ja roolit ovat periaatteessa selkeät. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Tämä selviää tutkimuksista ja kokemus kertoo samaa. Jos ja kun tonttien osalta on epäselvyyksiä, voi edustajiston pidempiaikaisen puheenjohtajan nimittäminen aiheuttaa haasteita hallinnon toimivuuden kannalta. Ei ole takuita, etteikö EPJ pyrkisi tarkoitettua suurempaan rooliin.

Nykyisellään osuuskunnissa onkin hyvä ottaa askelia edustajiston toiminnan kehittämisessä siten, että hallintoneuvoston puheenjohtaja vastaa siitä. Edustajiston kokouksiin valittakoot edelleen puheenjohtaja kokous kerrallaan. Näin voidaan edetä hallitusti ilman rooliepäselvyyksiä. Edellyttäen tietenkin, ettei myöskään hallintoneuvoston puheenjohtaja astu edustajiston toimialueelle, vaan pyrkii edesauttamaan edustajiston jäsenten roolitietoisuutta ja osaamisen kehittymistä. Tässä voi sitten tehdä hyvähenkistä yhteistyötä kulloiseenkin edustajiston kokoukseen valittavan puheenjohtajan kanssa. Voidaanpa luoda jokin systeemikin siihen, että kokouksen puheenjohtajan valinta valmistellaan hyvissä ajoin, mikä mahdollistaa perusteellisen valmistautumisen.

Joissain osuuskunnissa on valittu edustajistolle kausiluontoinen puheenjohtaja. Näistä saatuja kokemuksia - hyviä ja huonoja - kannattaa seurata tarkasti. Tutkimuksenkin aiheeksi tama sopisi mainiosti!


torstai 20. marraskuuta 2014

Minun tuotteeni, minun brändini!

Kuluttajamarkkinoinnissa on jo pitkään edetty kohti asiakaslähtöisempää ajattelua. On muun muassa pohdittu erilaisia osallistavia keinoja asiakkaiden tyytyväisyyden ja uskollisuuden vahvistamiseksi. Nyt tällä saralla puhaltavat uudet tuulet, sillä alan akatemia on kiinnostunut omistamisen psykologiasta. Itselläni on ollut kunnia olla osallisena tähän maailmalla vahvistuvaan trendiin.

Taustalla ovat muun muassa professori Jon L. Piercen and allekirjoittaneen tutkimukset, kuten joku vuosi takaperin julkaisemamme kirja "Psychological Ownership and the Organizational Context" (Edward Elgar Publishing) sekä tiimini tutkimukset koskien jäsenten sitoutumista kuluttajaosuustoiminnassa, kuten esimerkiksi "Exploring the Consumer Co-operative Relationship with their Members: An Individual Psychological Perspective on Ownership".

Monet odottavat omistamisen psykologian todellista läpimurtoa kuluttajamarkkinoinnissa, kun allekirjoittaneen yhdessä tutkijaopettaja Anssi Tarkiaisen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto), professori Marko Sarstedtin (University of Magdeburg) ja professori Joe Hairin (Kennesaw State University) kanssa julkaisema erikoisnumero ilmestyy Journal of Marketing Theory and Practice -tiedelehdessä ensi vuoden puolella. Viimeistelimme erikoisnumeron reilu viikko takaperin professori Sarstedtin vieraillessa Mikkelin yliopistokeskuksella.

Erikoisnumerossa on meidän erikoisnumerotoimittajien johtoartikkelin lisäksi joukko tutkimuksia, jotka niin käsitteellisesti kuin empiirisesti pureutuvat omistajuuden tunteisiin kuluttajamarkkinoinnin kontekstissa. Psykologisen omistajuuden teorian anti on ennen kaikkea siinä, että tuo mahdollisuuden ajatella ja ymmärtää sekä selittää lukuisia kuluttajakäyttäytymisen osatekijöitä - ja mikä merkittävää, ennen kaikkea niitä joilla on tärkeä rooli tuotteita ja/tai palveluita tarjoavan yrityksen menestyksen kannalta.

Kiitos edellä mainituille kollegoille! Jään mielenkiinnolla seuraamaan millainen tieteellinen vaikuttavuus erikoisnumerollamme on - eli paljonko siihen kaikkiaan tullaan esimerkiksi seuraavan vuosikymmenen aikana viittaamaan ja missä määrin erikoisnumeron ajatukset tulevat osaksi markkinoinnin kansainvälisiä oppikirjoja. Usko vaikuttavuuteen on ainakin allekirjoittaneella luja!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Yritysomaisuuden periminen on tehtävä verottomaksi

Kaikista Suomen yrityksistä noin neljä viidestä on perheyrityksiä. Tämän yritysryppään puitteissa syntyy merkittävä osa siitä taloudellisesta, sosiaalisesta ja psykologisestakin lisäarvosta, jota voidaan nimittään hyvinvoinniksi.

Tieteenkin kentillä on jo parin vuosikymmenen ajan etsitty vastauksia siihen miksi juuri perheyritykset menestyvät niin hyvin ja ovat menestyksensä myötä niin tärkeä hyvinvointia edistävä voima käytännössä kaikissa yhteiskunnissa. Vastaukset liittyvät niin yrittäjä- ja omistajaperheiden sisäiseen dynamiikkaan kuin perheen keskeiseen rooliin kytkeytyviin sidosryhmien preferensseihin.

Suomessa perheyritysten tärkeää roolia uhkaa lähinnä kaksi tahoa. Yksi on jotkin äänekkäät "taloustietäjät", jotka mollaavat perheyrityksiä joko ideologisista näkökohdista käsin tai mahdollisesti siksi, että perheyritykset ovat tavalla taikka toisella sotkeneet heidän henkilökohtaisia kuvioitaan. Voi vain toivoa, että näitä puheenvuoroja kuunnellaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kriittisesti.

Toinen merkittävä uhka on verottaja, joka sälyttää perheyritysten harteille sellaisia rasitteita, joita muiden yritysten ei tarvitse kantaa. Perintövero ei ole merkittävä tekijä verokertymässä, mutta se haittaa merkittävällä tavalla yritysten edellytyksiä investoida ja työllistää. Moni sanoo, että verottaja pyrkii aina 25 vuoden välein tappamaan täysin toimivan yrityksen. Valitettavasti yritys ei ole väliaikoinakaan turvassa. Perintöveron vaikutus heijastuu nimittäin yrityksen päätöksenteossa ja toimintaedellytyksissä jo paljon ennen kuin omistus siirtyy sukupolvelta toiselle. Näin siksi, että omistajaperheen on alettava hyvissä ajoin huomioimaan perintövero osinkopolitiikassaan. Kun investointimahdollisuudet kärsivät, heijastuu perintövero yrityksen menestysedellytyksiin myös sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Huojennuksia toki on, mutta ne eivät poista ongelmia. Sukupolvenvaihdoksen sijasta moni perhe joutuu etsimään yritykselle ostajan - ja pääomaköyhässä maassa se tulee yleensä ulkomailta. Pitkässä juoksussa tämä ei ennusta hyvää tulevaisuutta Suomelle.

Perintöverolla ja sen tuomilla ongelmilla on myös symbolinen merkitys, jota ei pitäisi vähätellä. Monet seuraavan sukupolven edustajista tulkitsevat yhteiskunnan viestivän, ettei heidän panostaan hyvinvoinnin edistämiseen kaivata. Siinä on jo ihan riittämiin, että uusi vetäjäpolvi on vastuussa niin edellisille sukupolville kuin yrityksen eri sidosryhmille siitä, että yritys säilyy ja menestyy myös tulevaisuudessa. Vastuun kantamisesta odottaisi siis pikemminkin kiitosta kuin moitteita ja konkreettisia rangaistuksia. Ei ole ihme, jos yhä useampi seuraavan sukupolven edustaja ei enää otakaan vetovastuuta, vaan laittaa omat visionsa ja haaveensa etusijalle. Onneksi yrittäjäperheiden lasten visiot ja haaveet saattavat liittyä yrittäjyyteen, joka voi osaltaan hiukan korjata tilannetta. Ei ole kuitenkaan mitään takeita, että yrittäjyyttä harjoittaisiin sille vihamielisessä Suomessa. Jatkohaluttomuus voi joka tapauksessa tarkoittaa merkittiviä tappioita yhteiskunnalle, kun täysin toimivat ja hyvinvointia luovat yritykset päättävät toimintansa. Kaikki yritykset eivät nimittäin mene kaupaksi. Kaikkein dramaattisimpia seuraukset voivat olla haja-asutusalueilla, joissa sidosryhmien vaihtoehdot ovat vähissä.

Yritysomaisuutta koskevaan verotukseen on saatava muutos - viimeistään heti vaalien jälkeen. Vähintäänkin on omaksuttava malli, jossa perintövero tulee maksettavaksi vain omistajuudesta luovuttaessa (eli myytäessä perityt osakkeet). Tämä sujuvoittaa sukupolvenvaihdoksia merkittävästi, auttaa perheyrityksiä hoitamaan kehittävää, työllistävää ja hyvinvointia edistävää tehtäväänsä yhteiskunnassa. Se on myös signaali seuraavian sukupolvien edustajille, että heidän valmiuksiaan vastuunkantoon arvostetaan. Tätä signaalia voitaisiin vielä vahvistaa nostamalla yrittämisen ja omistamisen sisältöjä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Väitän, että kummatkin ja varsinkin yritysomistamisen prosessit ovat monille hyvin vieraita. Päämäärätietoinen ja taitava omistaminen on kuitenkin eräs tärkeimmistä yritysten kautta syntyvän hyvinvoinnin dynamoista. Jos tämä ymmärretään, omistajia ja omistajuutta voidaan arvostaa aivan uudella tapaa.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Röyhkeät pöyhkeät rationalistit

Tällä viikolla olen törmännyt useaan kertaan professoreihin kohdistuvaan kritiikkiin. Yrittäjien Omistajanvaihdoskonferenssissa tiistaina muutamia suomalaisia taloustieteen professoreita haukuttiin urakalla ja oikein nimilläkin. Yleinen sentimentti oli, että kaverit ovat "rationaalisuudessaan" täysin pihalla siitä kuinka maailma "oikeasti" toimii, millaiset yritykset menestyvät ja miksi. Joitakin hämmästytti kuinka ihmeessä täysin naivilla tietämyksellä voi saavuttaa sellaisen aseman norsunluutornissa, joka mahdollistaa jopa keskeisten virkamiesten ajattelun ohjaamisen. Kritiikin ja itsekritiikin perään kyseltiin niin professoreiden kuin virkamiesten osalta.

Start-up yrittämisen kanssa tekemisissä olevien ihmisten kanssa keskustellessani ja vaihtaessani ajatuksia vahvan kansainvälisen menestyksen tehneiden yritysjohtajien kanssa kuulin hyvin samansuuntaista kritiikkiä, vaikka mitään tiettyjä professoreita taikka edes teorioita ei sinällään sormella osoitettukaan. Start-up piireissä korostettiin intuitiota päätöksenteon keskiössä. Menestysjohtajat puolestaan totesivat, että laskelmilla voi yrittää rauhoitella joitain tai perustella jotain, mutta kaikki merkittäviin onnistumisiin johtavat päätökset perustuvat yksilön tai tiimin kykyyn aistia ja tulkita muutosta - sellaista, jota ei kertakaikkiaan pysty ajamaan mihinkään ennustemalleihin. Jos odottaa niin kauan, että markkinoilla alkaa olla niin sanotusti "faktaa" päätöksenteon tueksi, on usein liian myöhäistä. Tuolloin kaikki muutkin ovat jo liikkeellä.

On tietysti täysin mahdollista ja itse asiassa, että kritiikot eivät tunne kaikkea mitä strategisen suunnittelun kentällä tapahtuu esimerkiksi "heikkojen signaalien", skenaarioiden ja reaalioptioiden käsitteiden puitteissa. Joka tapauksessa viesti on selvä. Rationaalisuutta ei kannata ylikorostaa. Varsinkaan ei kannata kavuta norsunluutorniin julistamaan yhtä "rationaalista" totuutta - oli se mikä tahansa. Kun hegemonia-asema murtuu ja itseriittoisuus hälvenee, voi jäljelle jäädä lähinnä häpeä. Ei häpeässä tosin välttämättä mitään huonoa ole. Se on itseasiassa varsin terveellinen tunne, joka auttaa meitä kehittämään itseämme ja pitämään itsemme sopivalla tavalla nöyränä kanssaihmistemme vaihtoehtoisille ajatuksille ja tulkinnoille. Tällöin on mahdollisuus oppia ymmärtämään enemmän ja rikkaammin. Röyhkeille ja pöyhkeille tuo ovi voi olla ikuisesti suljettu.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Hallintoneuvoston tulee vaalia yrittäjyyttä

Istun parhaillaan Puolassa kylmä olutlasi läppärin vierellä. Takana on jälleen yksi menestyksekäs yritystoimintaani kuuluva työpaja täkäläisessä kansainvälisesti toimivassa teollisuusyrityksessä. Tavoitteena viedä myynti- ja tuotekehityshenkilökunnan ajatuksia mainostamisesta kokonaisvaltaiseen markkinointiin, toimija ja rakennekeskeisestä markkina-ajattelusta dynaamisempaan prosessinäkökulmaan sekä tuotelähtöisestä ajattelusta kuluttajalähtöiseen ajatteluun. Päivän lopputuloksena päälliköt henkilökuntineen esittivät rikkaan joukon vakuuttavia toimenpiteitä ja strategiapolkuja. Parasta oli joukon innostus asiaan!

Paikalla vetämässäni työpajassa oli myös yrityksen ylin johto sekä omistaja. Heidän toimintansa ja ajattelunsa vahvisti jälleen sen minkä olen kokenut monien perheyritysten kanssa. On omistajien tehtävä varmistaa, että ylin johto toimii yrittäjyyden liekkinä yrityksessä. Täällä tuo liekki palaa. Enhän minäkään ollut täällä siksi, että asiat olisivat huonosti. Minut kutsuttiin siksi, että täällä on tahtoa tulla vielä paremmaksi. Paljon puhuvaa oli se, kun omistaja kertoi muiden puolalaisyritysten seuraavan tiiviisti heidän toimiaan. Heidät nähdään edelläkävijänä, mikä ei kyllä yllätä lainkaan. Eräissä nyt käynnistyvissä yhteistyöprojekteissa mukaan on kutsuttu parhaat voimat maailmalta. Tästä varmaan riittää tulevaisuudessa paljon kerrottavaa, mutta nyt hys hys:)

Tämän pitkän alustuksen kautta pääsen sitten osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden hallintoon. Yrittäjyydessä tyypillinen omistajuuden ja johtajuuden symbioosi on monien muiden yritysten tapaan hajotettu niissä siten, että omistajat ja johtajat hoitavat erikoistuneita rooleja. On hallintoneuvoston tehtävä hoitaa omistajan roolia ja huolehtia yrittäjyyden liekin palamisesta osuustoiminnallisessa yrityksessä. Tätä hallintoneuvosto voi toteuttaa muun muassa nimittämällä hallitukseen ja toimitusjohtajiksi riittävästi osaavia, uskaliaita ja innovatiivisia ihmisiä, jotka eivät pelkää muutosta. Tämä tulee sitä tärkeämmäksi mitä dynaamisempi toimintaympäristö on. Riskienhallinnasta on toki pidettävä huolta. Tätä vasten on hyvä tiedostaa, että kaikkein suurin riski on paikalleen jämähtäminen tai vaatimustasosta tinkiminen. Hymistelijät ja "pelkurit" johtavat minkä tahansa yrityksen perikatoon, eivätkä osuustoimintayritykset ole tässä suhteessa poikkeus. Sama kohtalo on niillä yrityksillä, jossa omistajat keskittyvät olennaisten seikkojen sijasta esimerkikei omiin valtapeleihinsä.

Oletko asiamasomistaja tai tuottajaosuuskunnan jäsen? Jos olet, kannattaa sinunkin kannattaa varmistaa, että edustajasi hallinnossa tuntevat vastuunsa ja haluavat sen myös kantaa. Moni varmasti haluaakin, mutta tätä ei tule koskaan pitää itsestäänselvyytenä. On parempi katsoa kuin katua.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kello kahdeksan kateuslista

Tänään on taas se päivä vuodesta, kun kansalaisten verotiedot tulevat julki. Tarkemmin ottaen ne tulivat julki noin tunti sitten. Parhaillaankin kovin moni tiirailee tietoja kokien samalla monenlaisia tunteita, kuten ylpeyttä ja ihailua tai kateutta ja suoranaista vihaa.

Kansalaistoveriemme tietoja tutkiessamme kokemamme tunteet riippuvat monesta tekijästä, kuten mikä on oma tilanteemme ja koemmeko voivamme vaikuttaa omaan talouteemme? Merkittävä vaikutus tunteisiimme on sillä mistä tulkitsemme verotietojen kertovan. Kenties toisten ahneudesta, ahkeruudesta, vastuullisuudesta tai jostain ihan muusta. Hyväosaisuudesta?

Media kirjoittaa hyvin monenlaisia raportteja ja analyysejä verotietojen pohjalta. Hesari otsikoi jo eilen lupaavasti siitä ketkä ovat vuosikymmenen parhaita veronmaksajia. Tämä voisi olla yksi terveellinen lähestymistapa myös muille.

Valitettavasti verotiedot antavat monissa asioissa vain suuntaa. Kovin paljon olennaisia asioita jää väistämättä piiloon. Pari tärkeintä ovat (1) tulojen eteen nähty vaiva ja riskinotto sekä (2) tulonhankkimisen prosesseissa yksilön toiminnan eri sidosryhmille luoma arvo.

Lukiessaan verotietoja ja keskustellessaan niistä muiden kanssa on siis hyvä kysyä itseltäään ja keskustelukumppaneiltaan mitä on tulojen taustalla. Media voisi ottaa tässä avustavaa roolia ja kehittää verotietojen yhteyteen sellaisen "lukuoppaan", joka edistää kannustavuuden pikemmin kuin kateuden ilmapiiriä. Toistaiseksi jälkimmäinen vaikuttaa olevan vallitseva tunnetila: kutsutaanhan verotietolistoja "kateuslistoiksi". Eihän kateudesta eroon pääse, mutta jo edes pari piirua ihailun suuntaan.