Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko kaavailee melkoisia muutoksia yksityisautoiluun. Muutokset ovat juuri sen suuntaisia, mitä olen erilaisissa paikannusteknologian kehitystä seurailevissa skenaarioissa nostanut esiin yhtäältä autoliikkeiden uhkana ja toisaalta niiden mahdollisuutena. Luonnollisesti tämä koskee myös osuuskauppoja, joilla on toimintaa alalla.
Teknologian kehitys on ennen pitkää tuomassa liikenteeseen ilman ihmiskuljettajaa liikkuvia autoja, mikä jo sinällään luo mahdollisuuksia liikkumisen uudelleen järjestämiseen ja kotitalouksienkin vaihtelevien tarpeiden entistä kätevämpään tyydyttämiseen. Tällöin liikkumis- ja miksei myös elämyspalveluita tuottavat käyttäjäomisteiset osuuskunnat voivat yleistyä auto-alalla. Esimerkiksi liikkumispalvelua käyttävä perhe voi yhteiselle siirtymätaipaleelle tilata pihaan vaikka minipakun. Jos kyseessä onkin romanttiselle illalliselle vievä maisema-ajelu, voi pariskunta tilata pihaan vaikkapa sporttisen avo-auton.
Autot voivat siis hyvinkin siirtyä yhä useammin kotitalouksien omistuksesta yritysten taseisiin. Näin autojen käyttö muodostuu tehokkaammaksi ja kotitaloudetkin voivat saavuttaa merkittäviä säästöjä. Todennäköisesti tullaan myös toimeen aiempaa vähäisemmällä määrällä autoja ja toisaalta autokanta uusiutuu suomalaisittain jopa merkittävästi. Tämä tukee selonteossa painotettuja vihreitä arvoja.
Muutoksella on merkittäviä sosiaalisia ja psykologisia vaikutuksia. Autoista puhutaan usein vähätellen, että ne ovat vain ja ainoastaan apuna liikuttaessa paikasta A paikkaan B. Autot ovat kuitenkin olleet jo vuosikymmenten ajan - elleivät aina - myös identiteetin rakentajia niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Toisaalta tällainen pirstaloituminen on aikamme termi. Mehän kulutamme erilaisia identiteettejä vaihtelevasti niin, etteivät nämä enää sitoudukaan pysyvästi henkilöön yli ajan. Käyttämiemme autojen vaihteleminen sen mukaisesti mitä kulloinkin haluamme kokea ja ilmaista istuu siis aikaamme hyvin.
Osuustoiminnallisesta näkökulmasta on mielenkiintoista seurata millaisiin ratkaisuihin yhtäältä kotitaloudet ja toisaalta osuustoiminnalliset yritykset päätyvät. Perustavatko kotitaloudet uusia auto-osuuskuntia? Pitävätkö osuuskaupat autoliikkeensä ja vievät toimintaa kohti liikkumis- ja elämyspalveluita? Tarttuvatko kenties asiakasomisteiset vakuutusyhtiöt tähän mahdollisuuteen? Onhan liikenne ja turvallisuus jo muutenkin niiden agendalla. Vai syntyykö kenties jotain uusia yhdistelmiä ja kumppanuuksia?
Riippumatta siitä mitä tuleman pitää, on autoilun kustannuksia saatava alas. Kenties yhteisautoilulle voisi luoda verotuksellisiakin kannustimia. Päästöt voidaan tietysti huomioida tässä edelleen. Suomen rakenteelliset realiteetit ja toisaalta ihmisoikeudet on nekin otettava huomioon. Yksityisautoiluun liittyvä politiikka ei saa olla jälleen yksi keino kyykyttää haja-asutusalueilla (eli kehä kolmosen ulkopuolella) asuvia ja painostaa väestöä muuttamaan kaupunkeihin ja niiden keskustoihin. Kenties osuustoiminta (hajautettuna mallina) astuu pian autoilunkin parissa kuvaan, kun puhutaan siitä perusinfrasta, joka mahdollistaa ihmisille vapauden elää ja asua siellä missä tahtovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti