maanantai 30. maaliskuuta 2015

Joukkorahoitus on olennainen osa osuustoimintaa

Joukkorahoituksesta on tullut yksi aikamme ilmiöistä. Siitä puhutaan paljon ja sen käyttö uusien tuotteiden ja palveluiden rahoittamiseen kasvaa kovaa vauhtia. Harva kuitenkaan oivaltaa, että osuustoiminta on yksi joukkorahoituksen muoto. Tosin jotkin joukkorahoituksen asiantuntijat ovat ihan tietoisesti kopioineet toimintamalleja osuustoimintayrityksiltä. Suomestakin löytyy kuulemma joukkorahoitettua ravintolatoimintaa, jossa on otettu mallia S-ryhmän asiakasomistajajärjestelmästä.

Osuustoiminnassa on joukkorahoituksen tunnusmerkkejä niin toiminnan käynnistämisessä kuin sen kehittämisessä. Osuuskunnissa peritään osuusmaksu niiden toimintaa käynnistettäessä. Tämän jälkeen yrityksen joukkorahoittamiseen osallistutaan käytön suhteessa - rahoituspanokset kerätään nimittäin jäseniltä perittävissä hinnoissa. Niin sanottu osuustoimintayrityksen ylijäämä pitää nimittäin sisällään joskus leikkimielisesti "hinnoitteluvirheeksi" kutsutun riskienhallintaosion, joka voidaan palauttaa jäsenille tilikauden jälkeen edellyttäen etteivät riskit realisoidu, ja joukkorahoitusosion, joka voidaan käyttää nykyisten palveluiden kehittämiseen ja uusien synnyttämiseen.

Tampereen yliopistolle ja Antti Taloselle on annettava pisteet siitä, että he ovat tarttuneet tähän ajankohtaiseen ilmiöön rakentaakseen älyllistä siltaa joukkorahoituksen ja osuustoiminnassa jo pitkään jalostuneiden menetelmien välille. Eihän kaikkea tarvitse keksiä uudelleen. Joukkorahoitus on vain yksi niistä lukuisista aikamme ilmiöistä, jotka ovat itse asiassa osuustoimintaa tai jokin osuustoiminnan menetelmistä uudessa paketissa.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Äly-Saimaa on aito mahdollisuus

Ihmiskunnan historian aikana on koettu muutamia merkittäviä mullistuksia, jotka ovat vaikuttaneet olennaisesti siihen millaisiin pääomiin hyvinvoinnin edistys perustuu. Keskeisimmän tuotannollisen pääoman luonne on muokannut valtasuhteita ja määritellyt myös sitä missä ihmiset elävät.

Maanviljelyn kehittyminen kiinnitti aikanaan ihmiset aiempaa vahvemmin tiettyihin maantieteellisiin sijainteihin. Työvoima ja elämä keskittyivät tilojen ympärille. Maanomistus oli keskeinen valtasuhteita määrittävä tekijä. Teollistumisen aikakaudella työvoima ja elämä keskittyivät koneiden, laitteiden ja niitä suojaavien kiinteistöjen ympärille. Merkittävät riski-investoinnit mahdollistavasta finanssipääomasta tuli keskeinen vallan lähde. Nyt elämme informaatioaikakautta, jolloin työvoima ja elämä keskittyvät jatkuvasti tiiviimmin tiedon luomisen ja sen käytön ympärille. Tiedon luominen ja hyödyntäminen perustuvat ihmisten yhteistyöhön ja yhteistoimintaan, joten perinteisen tuotannollisen pääoman omistukseen perustuvat valta-asetelmat murtuvat monilla aloilla. Informaatioteknologian avulla ihmiset kykenevät antamaan panoksensa yhteistoimintaan yhä useammin ajasta ja paikasta riippumatta.

Nyt meneillään oleva murros tulee muuttamaan monia asioita - yllättävänkin pian. Meillä Suomessa yhä merkittävämpi osa työvoimasta toimii virtuaalimaailman verkostoissa. Aika- ja paikkasidonnaisuudesta irrotaan yhä vahvemmin myös niissä organisaatioissa, jotka ovat perinteisesti tunnettu byrokraattisina. Näin ollen on itse asiassa normaalia, että tietotyöläiset työskentelevät laajalti muualta kuin perinteisestä fyysisestä toimistosta käsin. Myöskään ostaminen ja kuluttaminen eivät enää edellytä samanlaista keskittymistä kuin perinteisesti. Virtuaalitodellisuudessa toimivien kauppojen logistiset ketjut kulkevat suoraan koteihin - automatisoitujen lennokkien avulla ilmateitse - sekä perinteisemmin maitse liikenne- ja elintarvikemyymälöiden yhteyteen. Yhä laajempi joukko palveluita, mukaan lukien monet terveyteen ja koulutukseen liittyvät palvelut, on tarjolla virtuaalisesti.

Paikkaan ja aikaan liittyvien rajoitteiden murtuessa ihmiset alkavat hakeutua sellaisiin elinympäristöihin, joista he pääsivät aiemmin nauttimaan lähinnä vapaa-ajalla. Esimerkkinä vapaa-ajan asutuksesta tunnettu Etelä-Savo. Fyysisyyden osalta siirrytään teollistumisen ajan keskittymisestä takaisin kohti hajautumista. Sijoittumispäätöksiin vaikuttavat ennen kaikkea elinkustannukset, lähiruoan laatu ajatellen yleistä terveyttä ja ennen kaikkea aivojen tarpeita, veden ja ympäristön puhtaus, luonnon tarjoama elämyksellisyys, yhteiskunnalliseen infrastruktuuriin liittyvä luotettavuus, alueen sosiaalinen pääoma yleensä sekä alueen teknologinen infra.

Saimaan alue kokonaisuudessaan on kuin tehty tulevaisuuden tarpeisiin. Äly-Saimaan luomiseksi tarvitaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistä tahtotilaa ja eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä ja yhteistoimintaa yhteisen tahtotilan toteuttamiseksi. Tärkeänä osana kokonaisuutta ovat yhteisesti koordinoidut, jaetut investoinnit alueen tietoliikenneinfrastruktuuriin. Tärkeä rooli voisi olla myös perinteiset omistussuhteet ylittävällä jakamiseen perustuvalla liikkuvuuspalvelulla, josta maksettaisiin, hyödyttäisiin ja oltaisiin vastuussa käytön suhteessa. Tämä paitsi alentaisi merkittävästi liikkumisen kustannuksia ja päästöjä myös lisäisi kasvokkaista vuorovaikutusta alueen toimijoiden kesken, jolla olisi virtuaalimaailman ohella edelleen tärkeä rooli luottamuspääoman ja verkostojen muodostumisen kannalta. Saimaan, sen rantojen ja ja pohjavesien puhtautta tulisi tietenkin edelleen vaalia ja maataloutta kehittää sekä brändätä ennen muuta luonnonmukaisuutta ja lähiruoan korkeita ravintoarvoja korostaen. Pahitteeksi ei olisi sekään, jos ensimmäisten joukossa Suomessa ja koko maailmassa olisi SOTE-sotkut korvattu aivan uudella tavalla järjestää palveluita - kuullen ja analysoiden eri sidosryhmien tarpeita esimerkiksi uusia teknologioita ja digitalisaatiota hyödyntäen. Oikeastaan kaikkeen edellä mainittuun löytyy Saimaan alueelta huippuluokan osaamista. Muuta ei siis tarvita kuin, että laitetaan porukalla hihat heilumaan.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Hienoa Erkki Tuomioja!

Valtioneuvoston Kanslian raportti, jossa haaveillaan osuuskuntien muuttamisesta pörssiyhtiöiksi, on saanut yllättävän vähän huomiota kärkipoliitikoiltamme. Keskusta on toki linjannut nostavansa osuustoiminnan uuteen arvoonsa. Vihreätkin ovat puhuneet osuustoiminnan puolesta. Nyt osuustoiminta sai ensi kertaa tukea nykyhallituksesta, kun ministeri Erkki Tuomioja kirjoitti puolustuspuheen blogissaan. Sen voit lukea täältä.

Tuomioja on ennenkin osoittanut oivaltavansa osuustoiminnan tärkeän roolin suomalaisessa yhteiskunnassa ja miksei laajemminkin. Osuustoiminnan puolustajia tarvitaan, kun se kohtaa ideologisia hyökkäyksiä. Reaalitaloudessa aktiivinen, pragmaattisesti työ- tai tuote- ja palvelumarkkinoiden lähtökohdista, vapauden ja omaehtoisuuden pohjalta myötävaikuttava suomalainen omistajuus kiittää! Ei kaikkea tarvitse tehdä, eikä kaikkea ja kaikkia alistaa kansainvälisten finanssimarkkinoiden ehdoilla ja niiden palvelukseen, vaikka rahoituksella oma roolinsa onkin.

Osuustoiminta tukee ja edistää vapaata markkinataloutta, vapaaehtoista, itsenäistä ja vastuullista työn (työosuuskunnat), kulutuksen (kuluttajaosuuskunnat) ja yrittämisen järjestämistä (elinkeinonharjoittajien osuuskunnat), vapaana toisten toimijoiden - ennen kaikkea valtion tai rahoitusmarkkinoiden alistukselta. Tällaista vapautta, toimeliaisuutta ja tehokkuutta edistävää ihmiset mukaansa tempaavaa päämäärätietoista yhteistyötä Suomi tarvitsee katsoessaan kohti huomiosta.

Osuustoiminta on omistusmuotona oivallinen, sillä laajan ja toimintaan monipuolisesti integroituneen omistajayhteisönsä kautta se kykenee sopeutumaan markkinoilla tapahtuviin muutoksiin nopeasti ja vaikuttavasti ja toisaalta itse ajamaan tuota muutosta työhön, tuotteisiin ja palveluihin sekä näiden organisointiin liittyvien innovaatioiden kautta. Raportin kirjoittajien suuntaan voi todeta, että osuustoiminta kykenee todennäköisesti tekemään nämä muutokset aivan toisella tahdilla (siis huomattavasti ripeämmin) kuin finanssimarkkinoiden suunnasta ohjatut yritykset. Aina tämä ei ole ollut selvää, sillä osuustoiminnan johtamisen apuna on ollut lähinnä osakeyhtiöoppeja - kiitos yhteiskunnan onnettoman tuen. Silti osuustoiminnan menestys on ollut huomattavaa. Jokainen voi kuvitella mitä se tulee olemaan, kun osuustoimintatietous vahvistuu ja informaatioteknologia tulee koko ajan vahvemmin osuustoiminnallisten ohjausjärjestelmien kehittämisen avuksi.

Tuomioja viittaa ajatuspaja Liberaan raportin taustavoimana. On melkoinen paradoksi ja erittäin valitettavaa, jos juuri Libera ei osuustoiminnan merkitystä oivalla. Ajatuspajan missio on nimittäin melkein kuin luettelo osuustoiminnan periaatteista. Tuohon missioon voit tutustua täältä. Kyllä Liberasta löytyy niin fiksua porukkaa, että he vielä oivaltavat yhteyden. Annetaan vaan ajatusten hautua vähän aikaa.

Vaaleissa poliitikkojen tulisi puhua kansankieltä

Muutama päivä sitten sain toistaiseksi yhden mielenkiintoisimmista haasteista. Minua pyydettiin selittämään asiakasomistajuutta, osuuskunnan toimintaa, eroja osakeyhtiöön ja niin edelleen siten, että 5-vuotiaskin voisi ymmärtää mistä on kyse.

Annettu tehtävä mielessä kirjoittelin tarinan kylän hienoimmasta hiekkalaatikosta. Se julkaistiin OP:n blogisivustolla eilen. Mielestäni onnistuin ihan kohtuullisesti. Pohdin kuitenkin kirjoittaessani, että kyllä 5-vuotiaalle selittäminen on ihan oma taitolajinsa. Tuskin siis ihan heti ryhdyn väsäämään sellaista osuustoiminnan oppikirjaa, joka sopisi päiväkodeissa ja esikouluissa käytettäväksi. Harjoitus oli joka tapauksessa hyödyllinen ja harjoittelua täytyy ilman muuta jatkaa.

Toissailtainen maikkarin vaalikeskustelu herätti minut ajattelemaan, että vastaavanlainen harjoittelu olisi eduksi myös poliitikoille - varsinkin ennen vaaleja. Tuolloin tultaisiin keskinäisissä keskusteluissa käytetyiltä abtraktiotasoilta reippaasti alaspäin. Vaalikeskustelu, jonka maikkari lähetti, liikkui niin korkealla abstraktiotasolla, että ainoastaan taustojen ja kulloisenkin keskustelun sisältöjen tunteminen ennalta saattoi mahdollistaa keskustelun aidon seuraamisen. Veikkaan, että kovin harva keskustelua seurannut kansalainen saattoi lähetyksen jälkeen konkretisoida eri puolueiden näkemyksiä ja esittämiä toimia talouden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

Ei poliitikon tietenkään tarvitse selittää asioita kuin 5-vuotiaalle, mutta yleisön huomioimista kaivataan. Vaalipaneelissa poliitikot kyllä keskustelevat keskenään, mutta yleisönä on vaihtelevista lähtökohdista keskustelua seuraava kansa. Demokratia edellyttää, että mahdollisimman laaja joukko ihmisiä voi ymmärtää käytyjä keskusteluita, kiinnostua politiikasta ja arvioida vaihtoehtoja. Esimerkiksi sen toistelu, että "rakenteellisia uudistuksia tarvitaan" avautuu vain harvalle ja ei vie minnekään. Sitä on niin monenlaista rakennetta ja uudistusta. Paljon mielekkäämpää olisi, että kukin äänessä olija puhuisi täsmällisesti niin, että kulloinkin mielessä oleva rakenne konkretisoituisi ja uudistusidea aukeasi perusteineen kaikille kuulijoille.

Seuraavaa paneelikeskustelua odotellessa.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Professorit mukaan start-up -toimintaan

Kirjoittelin taannoin täällä blogissani Saimaan alueen nostamisesta ennen näkemättömään kuokoistukseen eri toimijoiden tiiviin yhteistyön kautta. On eräs joukko ihmisiä, joita haluan erityisesti haastaa mukaan kehitykseen. Nimittäin Saimaan alueen yliopistoissa toimivat professorit ja muut tutkijat.

Taustalla tässä esittämässäni haasteessa on usko kahteen asiaan. Ensinnäkin professoreilla on omilla osaamisalueillaan valtavasti annettavaa perustettavaan uuteen yritystoimintaan. Toiseksi ei mielestäni riitä, että professorit tarjoavat tietoaan keskusteluiden, koulutusten tai julkaisujen kautta. Vaikka tuokin on tärkeää, on asiantuntemus saatava mukaan myös varsinaiseen päätöksentekoon - hallituksen kokoushuoneeseen. Vallan, vastuun, riskien ja ylijäämäoikeuksien kohdessa on professoreilla voimakkaat kannustimet edistää kyseessä olevaa yritystoimintaa.

Saimaan alueelle syntyvä uusi, ennen näkemöttämään yhteistyöhön perustuva talous kaipaa yliopistoilta monipuolista roolia. Professorien on jalkauduttava elinkeinoelämään moninen eri tavoin. Toisaalta elinkeinoelämän on haastettava yliopistoväki testaamaan osaamistaan ja mielellään sitä tulevaisuusorientoitunutta näkemystään ja tietämystään, joka yliopistoväellä tehtäviensä kautta on.

Kaikki eivät näihin talkoisiin lähde, se on selvää. Jokainen voi kuitenkin ottaa askeleita kohti entistä tiiviimpää osallisuutta ympäröivässä yhteiskunnassa. Vaikka laatu on tärkeää myös volyymia tarvitaan. Tarvitsemme hyviä bisnesideoita ja niiden tueksi osaavia ihmisiä. Kuten olen monesti todennut, raha ei ole ongelma. Se kyllä seuraa perässä.

Saimaa Sharing Economy -tulee. Sitä rakennetaan jo. Oletko sinä monipuolisesti mukana?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Pisteet Itä-Suomen yliopistolle!

Sain tänään kunnian puhua juuri aloittaneelle ryhmälle uusia osuustoiminnan opiskelijoita. Osuustoiminta liiketoimintana -kurssi on hieno mahdollisuus Itä-Suomen yliopiston opiskelijoille. Siellä he kuulevat osuustoiminnasta niin tutkijoiden kuin järjestö- ja osuustoimintajohdon suulla.

Co-op Network Studies -yliopistoverkosto tarjoaa oivat mahdollisuudet syventää osuustoimintatietämystä. Verkoston tarjoaman globaalissakin mittakaavassa poikkeuksellisen osuustoimintaopin leviämistä kuitenkin auttaisi, jos jokaisessa yliopistossa olisi tarjolla myös oma osuustoimintakurssi.

Osuustoiminta on tulevaisuuden yritysmalli ja tässä suhteessa emme voi yhteiskuntana hyväksyä, että osuustoimintaa ei yliopistoissa opeteta. Nykyisetkin kurssit ovat tosin vaatineet ennakkoluulottomuutta ja omaehtoista osuustoimintaan vihkiytymistä aihetta opettavilta. Tänä iltana nostan maljan näille tiedemaailman sankareille. Jos tunnet sellaisen, muistathan antaa tunnustusta arvokkaasta työstä!

Itse haluan antaa nyt tunnustusta erityisesti Itä-Suomen yliopistolle ja professori Anu Puusalle, joka on organisoinut upean kurssin. Toivottavasti kurssin opiskelijat ymmärtävät kuinka etuoikeutetussa asemassa he ovat. Osuustoiminnan ymmärtäminen tarjoaa nimittäin poikkeukselliset eväät myös kaikkien muiden jäsenpohjaisten organisaatioiden ymmärtämiseen ja toisaalta liiketoiminnan lähtökohtien monipuolisuuden oivaltamiseen. Tästä ymmärryksen rikastumisesta on hyötyä monessa eri yhteydessä.

Salut!

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kilpailu ei ole ainut autuaaksi tekevä voima

Markkinataloutemme muotoa määritteleviin poliittisiin prosesseihin nousee yhä voimallisemmin ääniä, jotka vannovat ainoastaan kilpailun nimiin. Erilaisten toimijoiden keskinäisen riippuvuuden vähentäminen, yhteistyösuhteiden purkaminen ja tämän myötä päätöksenteon hajauttaminen sekä persoonattomien markkinasignaalien jalustalle nostaminen ovat uskonnon ytimessä.

Paradoksaalista tässä suuntauksessa on, että uskonnon harjoittajien julkisissa tavoitteissa mainitaan kansalaisia alistavien valtakeskittymien syntyminen ja laajeneminen, ideologian ja teknologian liitossa ihmiselle annetaan orjan asema. Kenties tällöin ollaan vapaita taloudellista valtaa omaavien yksilöjen harjoittamasta, taloudellisiin riippuvuussuhteisiin perustuvasta painostuksesta ja pakottamisesta tai toisaalta julkisen vallan vastaavalta väärinkäytöltä, mutta onko sellainen markkinatalous edellä kuvattua parempi, jossa alistuksen korvaa epäinhimillisyys, vieraantuminen ja kuulumattomuuden tunne?

Kilpailuun vannovalle taloususkonnolle yhteistoiminta on punainen vaate. Se ei tunnista, että juuri yhteenliittyminen voi toimia suhteellista vapautta edistäen, nostaa toimijoita yksilöiden tai vieraiden organisaatioiden painostuksen alta tai julkisen vallan ikeestä. Esimerkiksi markkinataloudessa elävä osuustoiminta voi olla nimenomaan tällainen voima.

Varsinkin meillä harvaan asutussa Suomessa on merkittävä osa maasta sellaista niukkuuden aluetta. Taloudellisten toimijoiden vaihtoehtoina ovat joko palveluitta jääminen, niiden julkinen järjestäminen (mahdollisesti tarpeita kohtaamattomana ja tehottomana) tai monopolin tarjoamana (todennäköisesti tarpeita kohtaamattomana ja ylihinnoiteltuna). ”Täydellisistä markkinoista” on näissä olosuhteissa turha unelmoida, mutta osuustoimintayritystä voidaan käyttää sellaisten jäljittelemiseen.

Ympäri maailman markkinoiden epäonnistumisista syntyneet osuustoimintayritykset ovat kilpailun kohteeksi joutuessaan menestyneet erittäin hyvin. Näin paitsi skaalaetujen vuoksi myös siksi, että ne mobilisoivat kyvykkäästi inhimillistä pääomaa sosiaalisen pääoman kontekstissa. Esimerkiksi asiakkaidensa omistamissa yrityksissä tieto asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä liikkuu verraten hyvin, toimintaa voidaan proaktiivisesti kehittää luottamuksen hengessä yhdessä oppien ja myös toiminnan legitimiteetti on helpommin turvattu.

Legitimiteetistä pääsemmekin tilivelvollisuuden käsitteeseen. Yhteenliittymien ja niiden valtaa pitävien tehtävänä on osoittaa niin omistajayhteisöilleen kuin viranomaisille, että ne todellakin edistävät suhteellista vapautta, keskinäinen riippuvuus luo hyvinvointia eikä haitallisia alistussuhteita ja ettei niiden sisällä sallita valta-aseman väärinkäyttöä. Hyvään yhteiskuntajärjestykseen yleensä liitetyt hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien ja läpinäkyvyyden kysymykset ovat näin ollen hyvin olennaisia.

Kilpailu- ja kuluttajaviranomaiset suhtautuvat osuustoimintaan epäluuloisesti. Tästä syystä osuustoimintayritysten kannattaa kehittää omaa hallintokoodistoa. Sellaista, joka ottaa perusteellisesti kantaa siihen kuinka osuustoimintayritys toimii suhteessa omistajayhteisönsä jäseniin ja jonka toteutumista valvotaan niin sisältä kuin ulkoa. Jos osuustoimintaväki itse osoittaa, että toiminta palvelee itse asiassa samoja päämääriä kuin mitä kilpailukin uskotaan palvelevan, on viranomaisilla vähän syytä ryhtyä niihin toimiin, joista moni on huolissaan. 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Uranuurtaja näytä tietä - älä koskaan seuraa!

Poltammeko kaiken loppuun? Jätämmekö ihmiskunnan kärsimään pilaamastaan vedestä? Hautaammeko tulevaisuutemme jätteiden mukana? Nämä ovat globaalin tason avainkysymyksiä tänään ja huomenna.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston vastaus kysymyksiin on tiukasti: "Emme!". LUT on päättänyt näyttää maailmalle tietä tuottamalla edistämällä valtaosin uusiutuviin energianlähteisiin perustuvia energiaratkaisuja, raaka-aineiden kiertoa ja jätteettömyyttä, veden puhtautta, uusia kestävän kehityksen liiketoimintamalleja sekä uutta vihreää kasvuyrittäjyyttä.

Valinta on siinä mielessä oivallinen, että se tukee myös lähialueen, Suomen ja Euroopan talouskasvua. Cleantechistä povataan jopa maamme talouden pelastajaa. Miksi ei? Alan start-up yritykset ovat saaneet viime aikoina nauttia jopa räjähdysmäisestä kasvusta. Joihinkin liittyy jopa miljardiluokan potentiaali.

Jotta myös Itä-Suomi voisi konkreettisesti hyötyä alan kasvusta, olisi alueelle saatava paljon lisää mikkeliläisen Savo Solarin kaltaisia cleantech start-upeja. Tämä on täysin mahdollista, kun ei jäädä laakereille lepäämään ja tavoitellaan yhteistyössä globaalin tason menestystä. Itse olisin mielelläni alueen start-up potentiaalia kasvattamassa sijoitusten, liiketaloudellisen asiantuntemuksen ja verkostojen rakentamisen kautta.

Onko sinulla hyvä cleantech idea, mutta et tiedä kuinka kehitellä sitä eteenpäin, kuinka markkinoida sitä tai rahoittaa sitä? Ota yhteyttä. Entä haluaisitko olla mukana tällaisessa bisneksessä, edistämässä uusien yritysten syntyä, kasvua ja kansainvälistymistä? Ota yhteyttä. Haluaisitko olla rahoittajana tällaisessa hankkeessa? Ota yhteyttä. iiro.jussila(at)lut.fi

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kaikki tärkeät asiat: mitä on omistajuus?

Vietin eilisen illan Helsingin Tuomiokirkon alla kuulemalla alustuksia ja keskustelua sekä keskustelemalla itse aiheesta omistajuus. Tilaisuuden järjestäjiä olivat Kotimaa, MTK, Perheyritysten liitto, SOK, Suomalaisen työn liitto, Teosto ja Ray Q. Alustajina ja keskustelijoina olivat tutkija Frank Martela (Helsingin yliopisto), hallituksen puheenjohtaja Anne Berner (Vallila Interior), toimitusjohtaja Katri Sipilä (Teosto), piispa Irja Askola (Helsingin hiippakunta), toiminnanjohtaja Antti Sahi (MTK), konsernijohtaja Christoph Vitzthum (Fazer) ja pääjohtaja Taavi Heikkilä (SOK). Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (SDP) oli pyydetty kommenttipuheenvuoron esittäjäksi.

Oli mielenkiintoista havaita, että alustajien näkemykset yhdistäen keskustelussa nousivat esiin liki kaikki olennaiset omistajuuden ulottuvuudet. Kirjasin muistiin keskustelua sen jäsennyksen mukaan, jota itse olen tyypillisesti käyttänyt. Päätinkin tiivistää muistiinpanoni tähän tämän aamun blogiini, jotta tilaisuudesta saavat irti jotain nekin, jotka eivät eilen olleet kryptaan kokoontuneet.

Ensimmäisenä asiana esiin nousi omistajuus yhteiskunnallisena instituutiona, joka on demokraatian pohjalta rakentuvan hallintovallan vahvistama. Se luo yhteiskuntaan järjestystä ja motivoi ihmisiä hankkimaan omistuksia, kun niiden säilymiseen omassa hallinnassa voi pääasiassa luottaa. Sosiaalisena järjestelmänä omistajuus voi olla myös innovaatioiden kohde ja yhteiskunnallinen kilpailuetutekijä. Aikamme tarpeisiin vastaavin omistusinnovaatioin voisimme luoda edistävää dynamiikkaa talouteen. Toisaalta tulisi huomioida jo nykyisellään olemassa olevien erilaisten instituutionalisten ratkaisujen monimuotoisuus ja käyttökelpoisuus. Keskustelussa nousi esiin, että yhteiskunta ei ainoastaan vahvista vaan myös rajoittaa omistajuutta ilmiönä ja tekee sen usein hyvinvoinvia heikentävällä tavalla. Yhteiskunta myös asettaa erilaiset omistusjärjestelyt eriarvoiseen asemaan. Poliittisia riskejä nähtiin muun muassa perheomistamiseen liittyen. Viime aikoina esillä olleet osuustoiminnalliseen omistamiseen kohdistuvat riskit eivät nousseet keskustelussa esiin, mutta osuustoiminnallinen muoto oli muutoin vahvasti esillä.

Erilaisina omistajina esiin nousivat muun muassa elinkeinonharjoittajat, kuluttajat, nuoret yrittäjät, perheet, taiteilijat, työntekijät, uskonnolliset yhteisöt ja jopa veronmaksajat. Omistajuus voi toisin sanoen olla äärimmäisen yksityistä tai jopa kansakuntatasolla yhteisöllistä ja mitä tahansa tältä väliltä. Omistajina voidaan olla yksin tai yhdessä. Sijoittajia alustajat eivät pitäneet omistajina ja omistajuus haluttiin erottaa selkeästi sijoittajuudesta. Omistajuuden kautta aineelliset resurssit, sosiaalinen pääoma ja tietopääoma sitoutuvat tietylle maantieteelliselle alueelle, eli tässä tapauksessa Suomeen. Sijoittajuuden kautta ne voivat karata sinne minne pääomat yleensäkin keskittyvät. Hyvän omistajuuden ja omistajuudelle suotuisan ympäristön kautta pääomien uskottiin ja toivottiin virtaavan Suomeen. Omistajuus liitettiin näin ollen huoltovarmuuteen, talouskasvuun ja työllisyyteen.

Omistajuus voi syntyä niin aineellisin kuin aineettomin investoinnein, sen kohde voi niin ikään olla aineellinen tai aineeton ja omistajuuden tuottamat palkkiot voivat nekin olla aineellisia tai aineettomia. Tyypillisesti yhteiskunta korostaa jo edelläkin mainittuja aineellisia (raha, luonnonvarat) panoksia, kohteita ja palkkioita. Pitkäjänteisyyden ja kestävyyden kautta määriteltyinä (esim. huomio tuloslaskelman sijasta taseessa) näitäkin pidettiin tärkeinä jatkuvuuden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin lähteinä, mutta alustuksissa ja keskustelussa nousivat tasavahvasti esiin myös omistajuuden inhimilliset ulottuvuudet, kuten luovuus ja ideat omistajuuden synnyttäjinä, tietopääoma omistuksen kohteena ja kokemuksellisuus omistajuuteen liittyvänä palkkiona. Psykologinen omistajuus ja omistajuuden sosiaaliset ulottuvuudet olivat hyvin vahvasti esillä viittauksin omistajuuden tärkeään tunnepuoleen, sen kytkeytymiseen niin minäkäsitykseen ja sisäsyntyiseen vastuuntuntoon kuin sosiaaliseen identiteettiin (kasvollisuuteen) ja maineeseen. Osuuskuntien omistamiseen kaipailtiin lisää tunnetta. Pääjohtaja Heikkilän esittämä, tätä tavoitetta osuuskaupoissa palveleva Matka tiluksille - Omistajan käyntikortti -videonpätkä herätti paljon positiivista huomiota ja tunnelmaa sekä raikuvat aplodit.

Tärkeänä huomiona keskustelussa nousi esiin, että juuri tunnepuoli erottaa aidon omistajuuden sijoittajuudesta, jossa keskeistä on exit. Omistajuudessa olennaista on yrittäjyyden pitkäjänteinen vaaliminen ja huolenpito omistajuuden kohteesta vaikeinakin aikoina ja itse asiassa aktiivisuus erityisesti tuolloin. Omistajuutta tunteva pyrkii aina standardeja parempaan toimintaan, ylittämään odotukset. Tätä taustaa vasten keskustelussa kysyttiin - aivan kuten olen itsekin usein kysynyt - tarvitaanko omistajuuden tunteiden ja näiden pohjalta syntyvän sisäsyntyisen vastuullisuuden esiintyessä sellaista sääntelyä kuin mihin me olemme tottuneet? Muodostaako sääntely esteen omistajuuden tunteiden synnyttämälle myönteiselle energialle? Tämä on olennainen kysymys, sillä aito omistajuus tuottaa hyvinvointia kaikille sidosryhmille ja koko yhteiskunnalle. Todettiin, että omistajuus on ennen muuta ihmisten hyvinvointia synnyttävää toimintaa, ei heidän luomaansa rakennetta. Piispa askola muistutti, että "Jumala rakastaa ihmisiä, ei organisaatioita".

Alustukset ja keskustelut toivat siis hyvin esiin omistajuusilmiön monimuotoisuuden ja myös sen yhteiskunnallisen tärkeyden. Yksi ulottuvuus kuitenkin loisti poissa olollaan. Nimittäin omistajuuteen liittyvä tieto ja taito. Juuri näiden puutteet syövät yhteiskuntamme potentiaalia ja tuottavat myös poliittisia riskejä. Keskestelin asiasta omistajaohjausministeri Paateron kanssa, joka oivalsi ettei omistajuutta oikeastaan opeteta missään. Sovimme kumpikin tekevämme osuutemme asian korjaamiseksi tutkimuksen ja opetuksen saralla.

Keskustelutilaisuus alusti hyvin lokakuussa järjestettävää Monimuotoinen markkinatalous ja omistajuuden monet kasvot -seminaaria. Taloudellisen yhteistoiminnan tutkimuksen seuran (Kooperatiivi ry) suunnittelemassa seminaarissa mennään astetta syvemmälle nykyisiin ja nouseviin omistajuusjärjestelyihin, ottaen huomioon niin finanssi- ja työ- kuin palvelu- ja tuotemarkkinoihin erilaisten omistajien kautta kytkeytyvän omistajuuden. Mikäli seminaari kiinnostaa - ja siitä kannattaa olla kiinnostunut - on hyvä seurata seuran nettisivujen ilmoittelua. Kaikki mukaan!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Tutkimus kyseenalaistaa omistajien itsekkyyden

Arvioin hiljattain kansainväliseen niin sanottuun huipputiedelehteen arvioitavaksi tulleen artikkelikäsikirjoituksen. Tutkimus keskittyi psykologisen omistajuuden vaikutuksiin ihmisten käyttäytymisessä. Testiasetelmia ja useita erilaisia aineistoja hyödyntänyt tutkimus nosti esiin muutamia erittäin olennaisia asioita liittyen omistajuuteen. Sellaisia, joiden valossa moni yritysten omistajia koskeva oletus ja lähtökohta-asenne joutuu hyvin kyseenalaiseen valoon.

Arvioimani artikkelin merkittävin löydös oli, että ihmisten muodostaessa psykologiseksi omistajuudeksi kutsutun suhteen jonkin kohteen kanssa, toimii hän myötämielisemmin niiden ihmisten suhteen, joiden kanssa hän on tekemisissä välittömästi sen jälkeen, kun on ollut tekemisissä psykologisen omistajuuden kohteen kanssa. Välittävänä tekijänä on se mielihyvä, jota ihminen kokee tämän perusominaisuuksiin liittyvien omistajuusmotivaatioiden tyydyttyessä.

Vietäessä löydökset yritysten omistamisen kontekstiin, nousee osakkaiden psykologinen omistajuus keskeiseksi tekijäksi sidosryhmäsuhteiden kannalta. Edellä mainitussa tutkimuksessa psykologisen omistajuuden havaittiin olevan yhteydessä lisääntyvään rahan jakamiseen jopa täysin tuntemattomille kanssaihmisille. Kyse ei ollut kuvitteellisesta tilanteesta, vaan konkreettisesta itselle testitilanteessa hankittuihin rahoihin liittyvästä valintatilanteesta. Sijoittajia pidetään ahneina ja itsekkäinä. Tiivis vuorovaikutussuhde yritykseen, aktiivinen omistajuus ja näiden synnyttämä psykologinen omistajuus mahdollisesti murtavat taloudellista itsekkyyttä, jos sellaista on edes lähtökohtaisesti. Psykologinen omistajuus voi siis olla yrityksen pitkän aikavälin menestyksen kannalta, johon tarvitaan kaikkien sidosryhmien panosta, merkittävä tekijä myös omistajan ja yrityksen suhdetta laajemmin. Sehän jo tiedetään, että psykologinen omistajuus motivoi omistajan pitämään hyvää huolta yrityksestä ja sen menestyksestä.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Saimaa Sharing Economy

Maailma muuttuu. Jakaminen ja yhteistoiminta ovat dynaamisia voimia, joka liikuttavat taloutta ja synnyttävät mullistavia innovaatioita - edellyttäen, että mukana on toimijoita, joilla on näkemystä, osaamista, tahtoa, rohkeutta ja halu toimia yhdessä. Uusi talous osallistaa erilaisia ihmisiä, yrityksiä, tiedeyhteisöjä ja julkisorganisaatioita.

Viime viikolla maailailin blogissani kuvaa Saimaan alueesta uutena "piilaaksona". Jatkan idean kehittelyä saamani palautteen pohjalta. Ensimmäisenä heitetään tuo Friscoon viittaava termi pois, sillä täällä ollaan synnyttämässä jotain ainutlaatuista.

Saimaa Sharing Economy olisi Lappeenrannan, Imatran, Savonlinnan, Joensuun, Kuopion, Varkauden ja Mikkelin kaupunkien muodostaman soikean maantieteellisen alueen puitteissa rakentuva globaaleihin haasteisiin ja asiakaskokemuksesta vertikaalisesti integroituviin liiketoimintoihin innovatiivisia ratkaisuja tuottava verkosto.

Ytimen muodostaisi merkittäviin ratkaisuihin pystyvä, etupäässä nuorista ajattelijoista koostuva yhteisö. Yhteisön jäsenet löytyisivät lähinnä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja muista opinahjoista ja näiden lisäksi mahdollisesti mitä yllättävimmistä paikoista - myös yrityksistä ja erilaisista pienistä vielä tuntemattomista ajatushautomoista.

Ytimen tuottamien ideoiden kaupallistamista tukisi esimerkiksi start-up kehittelyyn keskittyvä osuuskunta, jonka puitteissa kehittyisi ainutlaatuinen osaaminen uusien globaalin mittakaavan menestykseen tähtäävien yritysten synnyttämiseksi. Osuuskunta kehittäisi järjestelmällisesti sosiaalista pääomaa Saimaa Sharing Economy:n puitteissa sekä rajattomasti sen ulkopuolella. Se mobilisoisi esimerkiksi Saimaan alueen menestysyrittäjiä ja yritysten erilaisia osaajia sekä yliopistojen tutkimusalustoilta omien tutkimusalojensa huippututkijoita tukemaan niin tuote-, palvelu- kuin prosessi-innovaatioiden tuottamista. Samalla se loisi uudenlaisia ja innostavia siteitä Saimaan alueen eri yliopistojen kesken mahdollistaen perinteiset rajat ylittävää älyllistä ristipölytystä. Lisäksi osuuskunta toisi yhteen Saimaan alueen bisnesenkelit ja muut pääomasijoituksista kiinnostuneet sekä perinteiset finanssi-instituutiot - ja pikku hiljaa vastaavat toimijat myös entistä etäämmältä. Osuuskunta ei itse kaupallistaisi mitään, vaan kaupallistaminen tapahtuisi osuuskunnan avulla organisoiduissa start-upeissa, joihin sijoitukset ja lainat kohdistettaisiin. Osuuskunta rahoittaisi toimintaansa muun muassa sijoittajamma vaihtelevia summia sen avulla perustettuihin start-up -yrityksiin. TEKES ja ELY-keskukset olisivat innolla mukana, kun ne näkisivät Saimaa Sharing Economy:n alkavan synnyttää tarkoituksensa mukaisia tuloksia.

Saimaa Sharing Economy alkaisi ennen pitkää muodostua mailman laajuisesti tunnetuksi käsitteeksi. Maailmalla ihailtaisiin sitä kuinka suomalainen yhteiskunnallinen infra ja yhteisöllisyys ovat mahdollistaneet ainutlaatuisen koko maailmaa ravistelevan ja kestävää kehitystä tukevan jakamiseen ja osallisuuteen perustuvan talouden syntymisen. Kun osuuskunnan tuella kasvavia entisiä start-upeja listattaisiin aktiivisesti pörssiin, listausannit kiinnostaisivat maailman laajuisesti. Näin globaalit pääomavirrat käännettäisiin Saimaan alueelle tukemaan alueen elinvoimaisuutta ennen näkemättömällä tavalla. Myös yrityskauppamarkkinat olisivat Saimaan alueella vertaansa vailla.

Vastuullisuus olisi kaiken toiminnan ytimessä, joten Saimaasta ja sen luontoarvoista pidettäisiin hyvää huolta. Matkailuelinkeino nousisi ennen näkemättömään kukoistukseen, sillä ihmiset ympäri maailman haluaisivat nähdä ja kokea järven, jonka kirkkaiden vesien ja vehreän luonnon äärellä ratkeavat maailman ongelmat, syntyy uskomaton taloudellinen vireys ja tehdään edistyneimmät yhteiskunnalliset kokeilut muun muassa koulutuksen, turvallisuuden, luonnonsuojelun, terveydenhuollon ja syrjäytymisenehkäisyn alueilla.

Mitä siis odotamme? Laitetaan Saimaa Sharing Economy liikkeelle ja sitä ei pysäytä mikään.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Ruoan halpuuttamisessa on riskinsä

Tämän aamun kuuma aihe on tuottajien loukkaantuminen ja vihastuminen S-ryhmän mainonnasta. Paljon puhuva on Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistu kuva, jossa MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Tommi Lunttila leikkaa saksilla S-omistajan käyntikorttinsa kahtia.

Syynä ovat tietenkin ne S-ryhmän mainokset, joissa viitataan ruoan liian korkeaan hintaan ja julistetaan halpuuttaminen alkaneeksi. Ymmärrän, että S-ryhmä reagoi tässä Lidlin tuomaan kilpailuun ja pyrkii toteuttamaan perustehtäväänsä etujen tuottajana asiakasomistajille. S-ryhmän vahvistuva asiakasomistajalähtöisyys on itse asiassa varsin kunnioitettavaa.

Heti ensimmäisen mainoksen nähtyäni olen kuitenkin ollut huolissani muutamista asioista. Huumorista huolimatta mainos voi mielestäni itse asiassa vahvistaa sitä mielikuvaa, jossa ruoan hinta on Suomessa korkea. Moni on tulkinnut mainoksen ja halpuuttamisstrategian myötä S-ryhmän "vihdoin tunnustaneen" pitäneensä hinnat korkealla. Mielikuvaan olisi voinut iskeä myös tuomalla voimallisemmin esiin todellista hintatasoa. Verojärjestelmien erot ja ostovoimaerot huomioituna hintataso ei nimittäin todellisuudessa ole Suomessa korkea, vaan jopa päin vastoin. Ottaen vielä huomioon laatutekijät (ml. tuotantoprosessiin liittyvät arvot, joita myös sääntelytulkinnoilla pönkitetään), on suomalainen ruoka verraten edullista.

Ennen kampanjan alkua keskustelin juuri tuottajien kanssa siitä, että miten voitaisiin parhaiten turvata suomalaisten, eli asiakasomistajien ja tuottajien yhteiset edut. Olennaista tässä on väärien mielikuvien murtaminen hyvin laaditun ja resursoidun viestinnän turvin. Kerrottaisiin niistä suomalaisen ruoan laatutekijöistä, joilla on arvoa asiakasomistajille. Tarkoituksena olisi siis valistamalla pyrkiä vaikuttamaan siihen mitkä tekijät ohjaavat ruokakaupan kilpailua. Eihän tämä helppoa ole, mutta se ei tarkoita etteikö tuloksia voisi saada aikaan.

Näkisin siis mielelläni S-ryhmältä sellaistakin ruokaan liittyvää mainontaa, joka tukee myös tuottajien tukalaa asemaa. Hinnanalennukset ovat nekin tervetulleita, jos niitä ei tehdä tuottajien tai osuuskauppojen toimintaedellytysten kustannuksella - mistä ei kyllä nytkään ole S-ryhmän ylimmän johdon mukaan kyse.

Halpuuttamisesta viestimisessä pitää olla joka tapauksessa varovainen, ettei vahingossa loukata toisten elinkeinoon liittyviä tunteita tai vahvisteta juuri niiden kilpailutekijöiden roolia markkinoilla, jotka ovat hard-discounterin valtti. Sillä on nimittäin kansantaloudellisestikin merkitystä millaiseksi ruokakaupan kilpailu muotoutuu. Maailmalla dokumentoidaan siitä mihin pelkällä hinnalla kilpailu johtaa. Se tappaa laadun ja voi ajaa alas koko arvoverkoston, eli meidän tapauksessa halpuuttaminen voi tappaa lopulta koko suomalaisen elintarviketuotannon ja viedä valtavan määrän työpaikkoja. Asiakasomisteisen osuustoimintaryhmän on pidettävä huoli markkinoiden toimivuudesta myös laadun ja valikoimalaajuuden osalta, koko yhteisön hyvinvointia tukien.

Mitä siis pitäisi tehdä tässä ristiriitatilanteessa? Ensinnäkin kannattaa rauhoittua ja pohtia mikä on seuraava liike. Eihän tarina yhteen kampanjaan lopu. Kaikilla tarinoilla on jatko-osat, jotka vaikuttavat tulkintoihin koskien edellisiä osia. Toisaalta ei kannata liian kauaa vitkutella, vaan yrittää oikoa asioita mahdollisimman nopeasti - niin kuin nyt on pyritty S-ryhmän puolelta tekemäänkin. Julkinen riitely ei edesauta yhteistä asiaa.

MTK voi yrittää tulkita S-ryhmän aikeita parhain päin. Pääjohtaja Taavi Heikkilän mukaan esimerkiksi suomalaisten juustojen kotimaisuusaste on noussut kampanjan aikana. Voidaan siis tulkita, että S-ryhmä tinkii omista investoinneistaan tukeakseen suomalaisen ruoan kulutusta. Tämän suuntaisia lausuntoja on saatu muun muassa SOK:n valikoimajohtaja Ilkka Alarodulta. Eli halpuuttaminen ei siis tapahdu tuottajien kustannuksella, vaan tässä tilanteessa itse asiassa tukee heidän asemaansa. Tuotteiden myynti nousee ja hyödyttää täten tuottajia. Tuottajaryhmien puitteissa nähdään kyllä missä tämä toteutuu ja missä ei.

S-ryhmä voi edelleen tulla voimakkaasti ulos sellaisilla viesteillä, jotka asettavat mainokset oikeaan kontekstiin - sellaiseen, jossa toimenpiteet näyttäytyvät laajalti hyväksyttäviltä ja eivät ohjaa kilpailua Lidlin tai Eurooppalaisten tuottajien toivomaan toivomaan suuntaan. Tähän voi liittyä halpuuttamisen kriittinen arviointi, kun katsotaan pidemmälle tulevaisuuteen. Kaikki on oikeastaan kiinni siitä millä perustein toimenpiteitä tehdään ja millaisia todelliset lopputulokset ovat niin asiakasomistajien kuin eri tuottajaryhmien kannalta. Varsinkin aidosti heikkenevässä asemassa olevat kotimaiset tuottajat voidaan huomioida erikseen, kun tehdään päätöksiä, joilla on vaikutusta siihen mitä tuottajat lopulta saavat. Tämä tietysti edellyttää, että asiakasomistajahallinto on tällaisen sidosryhmälähtöisen toiminnan takana. Tätä arvioitaessa on hyvä huomioida, että ruokahuolto on lopulta myös turvallisuuspoliittinen kysymys.

Saimaan alueesta uusi "piilaakso"

Pidän siitä, kun ihmiset uskaltavat ajatella isosti. Ilman suuria ajatuksia ei ole myöskään suuria tekoja. Nuori sukupolvi jaksaa hämmästyttää minua sillä, että se ei alistu vanhoihin totuuksiin - esimerkiksi siihen, ettei Saimaan rannoilla voi syntyä mitään mullistavaa. Nuori sukupolvi tarttuu yrittäjyyteen hanakasti, kuten Hesari menneellä viikolla kertoi. Nuorilla on rohkeita ja erikoisia liikeideoita. Eli toisin sanoen eväät merkittävään menestykseen.

Eräs amerikkalaiskollegani kysyi taannoin miksi emme pyri inframme turvin rakentamaan tänne Saimaan rannoille globaalisti merkittävää innovaatiokeskittymää. Eilen törmäsin samaan ajatukseen erään nuoren yrittäjän esittämänä. Hän kysyi mikä meitä estää tekemästä vaikkapa Saimaan alueesta piilaaksoa merkittävämpää teknologiakeskittymää. Tämä on erittäin hyvä kysymys.

Saimaan "piilaakso" edellyttäisi alueen kaupungeilta, elinkeinoviranomaisilta, yrityksiltä ja korkeakouluita yhteistä tahtotilaa ja rohkeutta, joiden kautta luotaisiin puitteet ennen näkemättömälle murrokselle. Resepti voisi olla lähtökohtaisesti yksinkertainen. Vastattaisiin kysymykseen: Millaisen toimintaympäristön vapautta, luovuutta ja estetiikkaa arvostavat nuoret yrittäjähenkiset ihmiset meiltä ja maailmalta loisivat, jos he itse saisivat päättää? Tämän jälkeen määriteltäisiin Saimaan seudulle kokeilualueita, joilla pyrittäisiin toteuttamaan saatujen vastausten mukaisia periaatteita. Kokeilualueet houkuttelisivat nuoria innovaatioyrittäjiä, synnyttäisivät menestystarinoita ja houkuttelisivat pääomia ympäri maailman. Miksi meidän muka pitäisi olla häviäjiä globaalissa kapitalismissa?

Keskusta -puolue on puhunut kokeilujen puolesta ja näillä näkymin voittaa vaalit. Ei siis muuta kuin suunnittelemaan. Bio-, Clean Tech-, Luomu- ja organisaatioinnovaatiot. Saimaan tiede- ja ammattikorkeakouluissa näitä jo tuotetaan. Mitä kaikkea syntyisikään, kaupallisesti menestyksekkäästi, jos meillä olisi Saimaan "piilaakso"?

Hulluko olen? Toivottavasti sopivalla tavalla. Ja en ole yksin. Tahdoton keksii selitykset, tahtova keinot. Haastan kaikki unelmoimaan millainen olisi Saimaan "piilaakso". Tehdään sitten unelmista totta!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Onko Kokoomus pudottanut pallon täydellisesti?

Pohjalaisessa ja monissa muissa Lännen median lehdissä julkaistiin tänään huomiota herättävä juttu koskien Kataisen hallituksen tilaamaa raporttia suomalaisten suuryritysten omistamisesta. Siihen oli haastateltu muun muassa Pellervo-Seuran toimitusjohtaja Sami Karhua sekä allekirjoittanutta. Sami kertoi osuustoimintakentän reaktioista raportin politiikkaohjeistukseen ja allekirjoittanut puolestaan arvio raportin sanomaa akateemisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Juttuun oli haastateltu myös valtiontaloudesta vastaavan valiokunnan puheenjohtajaa, kansanedustaja Kimmo Sasia. Ennen Sasin kommentteja Valtioneuvoston kanslian politiikkaohjeistuksen saattoi vielä laittaa parin kapeakatseisen tutkijan erehdyksesi. Sasin lausuntojen perusteella kyse on paljon isommasta asiasta. Sasi itse pitää osakeyhtiötä osuuskuntaa parempana mallina. Hänen mukaansa Kokoomus on myös politiikkaohjeistuksen takana ja tulee ajamaan raportin esityksiä osaksi tulevaa hallitusohjelmaa.

Nyt voi enää toivoa, että Sasi paljasti vain oman otteensa lipeämisen. Mikäli Kokoomus todella ajaa osuuskuntamallin lakkauttamista tai vähintään tähän tähtäävien kannustinten käyttöä, on se pahemmin pihalla yhteiskunnassa meneillään olevasta murroksesta kuin oppositiokaan olisi voinut unelmoida. Maailmalla suunta on päinvastainen. Yhteiskunnat ovat kaikkialla heräämässä osuustoimintamallin suomiin mahdollisuuksiin aikamme ongelmien ratkaisemisessa ja miettivät kuumeisesti kuinka tukea mallin lisääntyvää käyttöä. Paradoksi tässä on se, että Kokoomus on Sasin mukaan aikeissa tappaa jotain mistä meitä suomalaisia maailmalla ihaillaan. Me osaamme osuustoiminnan kenties parhaiten koko maailmassa. Toisaalta omaan jalkaan ampuminenhan on ollut monien mielestä Kataisen ja Stubbin linja. Osuuskunnat tappamalla saataitiin kyllä Suomi teho-osastolle. Niin sitä pitää!

Toivon, että Kokoomuksesta kuuluu hyvin äkkiä voimakas ääni, joka vetää Sasin kommentit pöntöstä alas. Kuka reagoi ensimmäisenä? Vai haluaako Kokoomus viestittää äänestäjille, että nyt kannattaa äänestää vaikkapa Keskustaa, jos haluaa varmistaa oman yrityksensä tulevaisuuden. Meitä osuustoimintayritysten omistajia on käytännössä koko kansa, joten kyseessä on varsin mielenkiintoinen vaalistrategia.

OT-yritykset tarvitsevat jäsenstrategiaa

Siitä on pian 10 vuotta, kun esittelin ensi kertaa julkisesti ajatuksen OT-yritysten jäsenstrategiaksi. Tämä tapahtui Helsingin Kauppakorkeakoulun strategiakurssilla, jossa olin muistaakseni yhdessä Kari Neilimon kanssa puhumassa S-ryhmästä ja osuustoiminnan johtamisesta. Ideani tuolloin oli, että osuustoimintayritysten ylimmän johdon on laadittava erikseen oma strategiansa asiakkaiden omistajuuden hyödyntämiseen kilpailuetuna. Huomio kun oli siihen saakka ollut lähinnä omistajien asiakkuudessa. Tämä ajatus on tänään vähintään yhtä ajankohtainen kuin vuosikymmen sitten.

Muutaman vuosi sitten Pellervo-Seuran organisoimassa Omistajuus ja hallinto -työryhmässä nimesimme tämän omistajasuhdetta vaalivan strategian jäsenstrategiaksi. Samalla nimellä taisin kyllä puhua siitä jo aikanaan kauppiksessa. Jäsenstrategian päämääränä oli ennen kaikkea jäsenille mielihyvää tuottavan psykologisen omistajuuden aikaansaaminen, joka lisäisi jäsenten kokemaa arvoa ja sitouttaisi heitä yhdessä menestymiseen.

Uskon, että jäsenstrategiasta tulee vihdoin hot osuustoimintayritysten keskuudessa. Tässä siis muutama vinkki jäsenstrategian laadintaan. Prosessissa olisi tärkeää huomioida ainakin kolme osa-aluetta: taloudelliset tekijät, sosiaaliset tekijät ja psykologiset tekijät.

Talouden näkökulmasta kyse on siitä kuinka jäseniä palkitaan. Osuustoiminnan kuningasajatus tällä rintamalla on osallisuuteen kytketty palkitseminen. Ylijäämänpalautuksia kannattaa käyttää ja nimenomaan vaihdannan sekä kehitys ja innovaatiotoimintaan osallistumisen suhteessa. Ylijäämänpalautukset viestivät omistajuudesta ja parhaimmillaan nimenomaan sen osallistavasta luonteesta.

Sosiaalisessa mielessä kyse on muun muassa arvotekijöistä, joilla jäsenten mielenkiintoa herätellään ja joilla heitä houkutellaan osallistumaan aktiivisemmin osuustoimintaan. Kyse on muun muassa osuustoiminnan brändistä. Miten osuustoiminta suhteutuu aikamme muihin yhteisöllisiin ilmiöihin? Olennaisessa osassa on jäsenten keskinäisen riippuvuuden tunnistaminen ja yhteenliittymisen moninaisten muotojen edistäminen.

Omistamisen psykologialla on väliä. Jäsenstrategian on siis sisällettävä vastauksia siihen kuinka jäsenet oivaltaa omistajuutensa, kuinka he voivat ymmärtää yritystään ja sen eri ulottuvuuksia syvällisemmin ja kuinka jäsenet voivat yksilöllisesti myötävaikuttaa yhteiseen menestykseen omien vahvuuksiensa ja mielenkiintojensa pohjalta ja näiden kautta alkaa myös tuntea omistajuutta henkilökohtaisella tasolla.

Jäsenstrategia kaipaa tietenkin myös resurssointia. Osa jäsenstrategian resursseista tulee jo ennestään allokoiduista voimavaroista. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikuttavuus edellyttää myös täysin uusia kohdennuksia ja toisinaan harkintaa sen osalta miten eri kustannuksiin suhtaudutaan.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pertti Kurikka ja kaverit herättää

Yksi viisudiggarien vuoden merkittävimmistä viikonlopuista on takanapäin. Suomen edustajaksi valikoitui kaikkiaan suhteellisen tasokkaasta joukosta punk -yhtye Pertti Kurikan Nimipäivät. Voittokappale "Aina mun pitää" on genrelle uskollisesti lyhyt, instrumentaalisesti yksinkertainen ja sanoitukseltaan poliittinen.

Viisuperinteitä kunnioittaen olisi Suomen kansa lähettänyt jonkin muun yhtyeen. Se kuitenkin rikkoi jälleen kerran perinnettä ja haastaa koko Euroopan ja Euroviisujen laajempi kiinnostus huomioiden koko maailman keskustelemaan Euroviisujen olemuksesta ja tarkoituksesta. Mikä tärkeintä, edustajiensa ja heidän biisinsä sanoman myötä suomalaiset herättävät monet pohtimaan yhteiskunnissa ja yhteisöissä heikommassa asemassa olevien oikeuksia.

Itse näen biisin sanoman niin sanottujen kehitysvammaisten asemaa laajempana. Yhtä hyvin voisin kuvitella joukon vanhuksia tai vaikkapa syrjäytyneitä lapsia laulamassa samaa laulua. Olivat heikommassa asemassa olevat ketä tahansa, vahvemmat asettavat heille tekemisten rajat. On aina syytä kysyä millä perustein ja millaisin oletuksin rajoja vedetään - lähtien siitä millä oikeudella asetetaan toisten yläpuolelle. On myös hyvä kysyä lähteekö apu avun tarvitsijoiden tarpeista ja perustuuko se avun tarvitsijoiden kunnioitukseen.

Keskustelu nostanee esiin erityisesti sen kuinka tukea tarvitsevia Suomessa kohdellaan. Maineen hallinnan kannalta olisi olennaista laittaa kotipesä kuntoon. Tässä suhteessa Pertti Kurikka ja kumppanit luovat yhteiskuntaan vertaisiaan auttavaa painetta. Myös yritysten on oltava hereillä. Varsinkin OT-yritysten on varmistettava, että niiden toiminta vastaa osuustoiminnan periaatteita. Tämä tarkoittaa, että yrityksillä on olemassa käytänteet niin sanottujen kehitysvammaisten ja muiden erityistä huomiota kaipaavien ryhmien tukemiseen niin sponsoroinnissa kuin työllistämisessä. Pikaisen googlauksen perusteella ainakin S-ryhmä on saanut kiitosta suvaitsuvaisuuden edistämisestä työmarkkinoilla. S-ryhmä on muun muassa työllistänyt muutamia kymmeniä niin sanottuja kehitysvammaisia. Millaista heidän arkensa osuuskaupassa on, siitä ei minulla ole tietoa.

Mitä tulee Pertti Kurikan Nimipäivien viisumenestykseen, sitä en uskalla käydä tarkemmin ennustamaan. Yhtyeen jäsenet herättänevät huomiota ja hyvää tunnelmaa halki Euroopan. Eipä biisi taida olla ihan mahdottomimpia laulaa mukana muidenkaan kielien puhujille, vaikka suomea onkin. Eli kenties ollaan taas finaalissa ja sielläkin ihan kelvollisilla sijoilla. Miten ylhäällä, se riippuu siitä millaiseksi tarina yhtyeen ympärillä Euroopassa ja Australiassa rakentuu. Kyllä, luit aivan oikein. Australia on nyt osa Euroviisuperhettä myös kilpailijan ja äänestäjän ominaisuudessa.