keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Hyvä kolumni Eeva Sederholm!

Maakuntalehti Etelä-Saimaan toimituksen päällikkö Eeva Sederholm kirjoittaa tänään kolumnissaan maakunnan kannalta tärkeästä aiheesta. Hänen esittämänsä huomiot ja rohkaisut ovat niin tärkeitä, että on ihan pakko ottaa juttuun kiinni blogissa.

Eeva nostaa esiin useammankin pointin, jotka on sisäistettävä maakunnassa pian. Näitä ovat julkilausuttujen tavoitteiden mittaluokka sekä suhtautuminen mokaamiseen ja yhteistyöhön.

Kuten olen lukuisia kertoja tässä blogissa todennut, Suomella ja Saimaan rantojen asukkailla on maailma auki. Mahdollisuudet ovat rajattomat ja meiltä löytyy osaajia moneen lähtöön näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Vaan miksi seisomme tumput suorina?

Eeva pitää ongelmana sitä, ettemme rohkene asettaa riittävän hulppeita tavoitteita. Olen samaa mieltä. Vaatimattomuutta pidetään hyveenä, vaikka se johtaisi merkittäviin hyvinvointitappioihin. Vaatimattomuus ei nimittäin johda sellaiseen menestykseen globaalissa taloudessa, joka ohjaisi kansainväliset rahavirrat Etelä-Karjalaan.

Suhtautuminen epäonnistumisiin on Eevan mielestä ajankohtaisiin tarpeisiin nähden pielessä. Tästäkin olen vahvasti samaa mieltä. Kuulin jo lapsena kuinka ympäristössäni viljeltiin ilmeisesti varsin itäsuomalaista viisautta: "On parasta olla yrittämättä mitään, sillä tällöin ei voi pettyä tai tulla nolatuksi". Ihmettelen vaan, mikä niissä epäonnistumisissa on niin hirvittävää, että niitä pitää välttää kuin ruttoa. Juuri yrityksen ja erehdyksen kauttahan me opimme. Nyt olisi aika kääntää kuvio niin päin, että yritteliäisyys ovat normi. 

Kolmas Eevan pointti on yhteistyö, joka ei todellakaan ole maakunnan nykyvahvuuksia. Juuri yhteistyön turvin voitaisiin kuitenkin tavoitella aiempaa suurempia saaliita ja matkata pitkällekin näiden saaliiden perässä. Keskinäinen tuki ja vastuu ovat keino jakaa riskejä. Tätä tarvitaan. Ehkäpä yhteistyön henkeä Etelä-Karjalassa auttaisi oivallus siitä, ettei nykyisin tarvitse tapella niukoista paikallisista resursseista. Yhteistyön turvin voidaan maakunnan tuotteita ja palveluita markkinoida mihin vain ja toisaalta tehdä maakunnasta houkutteleva matkailukohde - aivan eri mittakaavassa ja eri kohderyhmille kuin mihin on totuttu.

Unelmoikaamme isosti ja ääneen. Taputtakaamme niille, jotka yrittävät ja epäonnistuvat. Laittakaamme käsiä yhteen myös myös onnistujien kunniaksi. Ryhtykäämme oppimaan ja onnistumaan yhdessä.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Aikamme haastaa valtapuolueet ja ammattiyhdistysliikkeen

Lueskellessani hallituksen esityksistä ja seuratessani niin opposition kuin ammattiyhdistysjohtajien reaktioita olen alkanut pohtimaan tunnistaako väittely lainkaan ajan henkeä. Niin toimenpiteet kuin debatti henkivät niin voimakkaasti kapitalismin aikaa ja Marxin käsittelemiä konflikteja.

Olisikohan aika katsoa voimakkaammin eteenpäin. Se voi olla poliittisesti kovin vaikeaa, mutta yhden porukan poliittinen mahdottomuus on toisten poliittinen mahdollisuus. Jos ei kriisistä päästä muutoin ulos, ei ole vaikeaa ennustaa rajua rakennemuutosta. Ja se koskee nimenomaan perinteisiä puoluepoliittisia asetelmia sekä ammattiyhdistysliikkeen roolia.

Mielenkiintoisen esimerkin tarjoaa Islanti. Siellä piskuisen Piraattipuolueen ohjelma näyttäisi keskittyvän pitkälti informaatioaikakauden kysymyksiin. Puolue sai vuosi sitten 3 paikkaa 63 hengen parlamenttiin. Tuoreissa kannatusmittauksissa puoletta kannattaa peräti 32% kansasta. Ja puoluekenttä on myllääntynyt ilmeisesti laajemminkin.

Perinteisille puolueille ja ammattiyhdistysliikkeen voimahahmoille voi olla mahdotonta ajatella asetelmien täydellistä muuttumista. Tällöin tarvetta suurille suuntamuutoksille ei tarvita. Demarien alamäestä voisi tietysti vetää johtopäätöksiä.

On hyvin mielenkiintoista seurata mitkä meidän suurista puolueista onnistuvat ensimmäisenä todella tuomaan pöytään niitä eväitä, joilla mennään uuteen aikaan. Vai onnistuuko tässä kukaan? Mikäli ei onnistu, voi poliittisen kentän raju myllerrys olla tosiasia myös meillä Suomessa.

Mielessäni on päällimmäisenä pari asiaa, joista olisi hyvä lähteä liikkeelle. Ensin pitäisi ottaa digitalisaation tuoma murros tosissaan ja nähdä se ennen kaikkea suurena mahdollisuutena. Tähän liittyy paljon lainsäädäntötyötä. Toinen asia on keskittyminen rakenteiden sijasta toimintaan. Rakenteiden pikkuviilauksilla ei saavuteta mitään verrattuna alhaalta ylöspäin tehtävään toiminnan taitavaan ja intohimoiseen kehittämiseen. Kyse on siitä mitä tehdään ja miten. Jokainen yksilö ja organisaatio voi tehdä tässä oman osuutensa. Poliittisella tasolla on luotava katse tätä toimeliaisuutta edistäviin kannustimiin.

Huolimatta Venäjästä tai yleisestä tilanteesta, mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Ne on tunnistettava tai yhdessä luotava. Ja lopulta niihin on rohkeasti ja määrätietoisesti tartuttava. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan uskoa ja luottamusta herättävää sekä unelmointiin kannustavaa keskustelua. Ei räiskyvää vastakkainasettelua. Jospa kaikki keskityttäisiin siihen kuinka Suomi saadaan liikkeelle, pikemmin kuin siihen kuinka se pysäytetään.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Johtajat astukaa esiin

Yhteiskuntamme tilannetta pohtiessani olen huomannut kaipailevani erästä asiaa. Sitä, että keskustelu pyörisi enemmän tulevaisuuden mahdollisuuksien kuin menneisyydestä juontuvien ongelmien ympärillä. Kriisitunnelmaa ei varmaankaan tarvitse enää enempää lietsoa. Olisi aika katsoa vahvasti eteenpäin ja luoda uskoa siihen, että yhdessä voimme menestyä.

Meillä on paljon valtteja käsissämme pärjätäksemme kansakuntana informaatioajan kilpailussa. Näitä valtteja pitää käyttää ja myös investoida siihen, että onnistumme kytkemään vahvuutemme avautuviin mahdollisuuksiin. Leikkaamisen ja tinkimisen sijasta voisi puhua vaikkapa resurssien uudelleen kohdentamisesta siten, että kaikki voivat huomenna paremmin.

Johtajuutta ja tulevaisuudenuskon luomista tarvitaan nyt kaikilla tasoilla. Maan hallituksesta halki suurten organisaatioiden johtoportaiden aina ruohonjuuritasolle asti. Heitän haasteen. Kuka näkyvä johtaja ottaa asiakseen pitää oikein voimallisen uskoa luovan ja huomiota herättävän puheen omilleen?

perjantai 4. syyskuuta 2015

Datanhallintaosuuskunnat tulevat!

Elämme mielenkiintoista aikaa. Vuodesta 2002 alkaen olen ajatellut, että osuuskunnat ovat informaatioaikakauden organisoitumismuoto. Tieto ja luottamus ovat lisäarvon luomisen ytimessä.

Kuluneen vuoden aikana ja oikeastaan avian viime aikoina olen huomannut, että visioni jakaa yhä useampi. Ei vain upea tiimini LUTissa. Keskusteluissa eri tahojen kanssa visioni on tullut yhä konkreettisemmaksi. Henkilökohtaisen datan kriittisyys on avainroolissa oivalluksen kannalta.

Nyt ennustan, että datanhallintaosuuskunnat nousevat melko lyhyen ajan kuluessa eräänlaiseksi organisoitumisen perusyksiköksi. Jäsenillä on niissä oikeus itseään koskevaan tietoon ja mahdollisuus tutkia itseään (digitaalista identiteettiään) kyseistä tietoa hyödyntäen. He toisaalta määrittelevät demokraattisesti kuinka tietoa hallitaan ja käytetään arvonluonnissa heitä itseään varten. Kyseisillä osuuskunnilla on avainrooli jäsenten suhteissa kolmansiin osapuoliin - mitä nämä sitten uudessa ajassa ovatkin.

Murros on suuri ja merkitsee huomattavaa merkkipaalua siirtyessämme kapitalismista tietoyhteiskuntaan. Tuo siirtymä on edelleen paljolti kesken muun muassa siksi, ettei datan omistukseen ja hallintaan liittyvää ongelmaa ole ratkaistu. Tuottavuusloikka tästä ilmeisesti seuraa - mutta millä "rahalla" mitattuna?   

Onnittelut OP:lle!

Minulla oli tällä viikolla ilo ja kunnia osallistua Tampereen yliopistolla järjestettyyn Johtamissymposiumiin niin puhujana kuin kuulijanakin. Yksi erityisistä ilon aiheista oli Tampereen OP:n 90-vuotisjuhla. OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhisen puheenvuoro oli selkeästi osuustoiminnallisin ylimmän johdon puheenvuoro, jota olen tähän mennessä kuullut. Kriittinenkin korva saattoi kuulla, että asioista puhutaan sisäistetysti, eikä päälleliimatusti. Tätä lisää!

Osuuskunnilla on yleisesti vielä pitkä tie kuljettevanaan osuustoiminnan ydinideoiden toteutumiseksi hallinnossa, johdossa ja varsinaisessa toiminnassa. Suunta on kuitenkin monin paikoin hyvä. Ja kuten olen niin usein todennut, digitalisaatio tulee mahdollistamaan huomattavan loikan osuustoiminnan toteuttamisessa. Tämä loikka otetaan sitä nopeammin, mitä nopeammin osuuskuntien päätöksentekijät oivaltavat kolmen sanan tiiviin yhteyden. Näitä sanoja ovat digitalisaatio, osuustoiminta ja kilpailuetu.