Elämme mielenkiintoista aikaa. Vuodesta 2002 alkaen olen ajatellut, että osuuskunnat ovat informaatioaikakauden organisoitumismuoto. Tieto ja luottamus ovat lisäarvon luomisen ytimessä.
Kuluneen vuoden aikana ja oikeastaan avian viime aikoina olen huomannut, että visioni jakaa yhä useampi. Ei vain upea tiimini LUTissa. Keskusteluissa eri tahojen kanssa visioni on tullut yhä konkreettisemmaksi. Henkilökohtaisen datan kriittisyys on avainroolissa oivalluksen kannalta.
Nyt ennustan, että datanhallintaosuuskunnat nousevat melko lyhyen ajan kuluessa eräänlaiseksi organisoitumisen perusyksiköksi. Jäsenillä on niissä oikeus itseään koskevaan tietoon ja mahdollisuus tutkia itseään (digitaalista identiteettiään) kyseistä tietoa hyödyntäen. He toisaalta määrittelevät demokraattisesti kuinka tietoa hallitaan ja käytetään arvonluonnissa heitä itseään varten. Kyseisillä osuuskunnilla on avainrooli jäsenten suhteissa kolmansiin osapuoliin - mitä nämä sitten uudessa ajassa ovatkin.
Murros on suuri ja merkitsee huomattavaa merkkipaalua siirtyessämme kapitalismista tietoyhteiskuntaan. Tuo siirtymä on edelleen paljolti kesken muun muassa siksi, ettei datan omistukseen ja hallintaan liittyvää ongelmaa ole ratkaistu. Tuottavuusloikka tästä ilmeisesti seuraa - mutta millä "rahalla" mitattuna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti