perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mitä kuuluu OT-proffalle?

Olen saanut viime aikoina usein kysymyksiä koskien professuurin hoitamista. Olenko ehtinyt hoitaa osa-aikaista professuuriani suunnitelmien mukaan? Onko sinulle jäänyt aikaa myös professorin tehtävien hoitamiseen? Ja niin edelleen. Oikeutettuja kysymyksiä, joihin on syytä vastata näin OT-proffablogissa. Täten kysymyksiin saavat vastauksen useammat samoja kysymyksiä pohtivat.


Toimitusjohtaja on tietenkin aikaa vievä toimi. Ja ottaa tietenkin aikansa ennen kuin pääsee sisään siihen kuinka asiat uudessa organisaatiossa on yleensä tehty, kuinka toimintaa tulisi kehittää, keitä työyhteisön jäsenet ovat ja mitä he itse asiassa tekevät ja osaavat. Tekemistä toisaalta helpottaa tutkimus- ja opetustyön kautta hankkimani johtamisen ja organisoinnin rikas teoreettinen viitekehys, jonka takaa tarkasteltuna asiat ja inhimilliset tekijät eivät tule yllätyksenä. Näin ollen voi lähinnä keskittyä nauttimaan siitä, että saa rakentaa yhteistä tulevaisuutta mielenkiintoisten ja osaavien ihmisten kanssa.


Piti ihan miettiä mitä olen professuurin osalta tehnyt kuluneen kahden ja puolen kuukauden aikana. Olen tarkastanut pari läjää tenttejä (tämä jää onneksi pian pois). Olen sparraillut useita graduntekijöitä, tavannut heitä ja tarkastanut valmiita graduja. Olen myös ohjannut jatko-opintoja ja ottanut uudenkin ohjattavan. Olen keskustellut LUTin OT-tutkimustilanteesta Pasi Tuomisen kanssa sekä rehtori Juha-Matti Saksan kanssa ja tietenkin visioinut tulevaa. Olen myös suunnitellut yrittäjyyden konferenssia ja auttanut uuden professuurin järjestämisessä. Kummassakin on osuustoiminta mukana. Kansainvälisten ja kotimaisten kumppanieni kanssa olen myös lähettänyt alkuvuonna useita tieteellisiä artikkeleita tiedelehtien arviointiprosesseihin. Itse asiassa enemmän kuin koskaan ennen näin lyhyen ajan sisään.


Jotkin työni PTT:ssä ovat edistäneet myös niitä asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat professuurin piiriin. Olen ollut suunnittelemassa osuustoiminta-aiheisia tutkimushankkeita ja rakentamassa strategisen yhteistyön viritelmiä monellakin suunnalla - kuvioita, joitta akatemisuus ja käytännöllisyys mielekkäällä tavalla kohtaavat. Olen myös edistänyt osuustoimintatietämyksen leviämistä useilla eri foorumeilla, käynyt puhumassa osuustoimintayritysten tilaisuuksissa ja antanut aiheesta haastatteluita. Tähän on kuulunut myös osuustoimintamallin puolustaminen osana monimuotoista markkinataloutta, kun yksinomaan rahoitusmarkkinanäkökulmaan viehättyneet ovat sitä vastaan tuttuun tapaan hyökänneet.


Eli kyllä tämä menee ihan suunnitelmien mukaan. Tai oikeastaan paremmin. Olin unohtaa Journal of Co-operative Organization and Management -tiedelehden. Sen osalta vaikuttaa siltä, että minun on ollut jopa helpompaa keskittyä tehtäviini lehden päätoimittajana. Jätettyäni vuoden vaihteessa noin 10 luottamustoimea niin akatemiassa kuin yksityisellä sektorilla, saatuani kirjani valmiiksi ja lopetettuani valmennus- ja konsultointitoimintani, niin sanottua sälää on paljon vähemmän. Professuuriaika kalenterissa onkin usein tarkoittanut kirjautumista Elsevierin järjestelmään. Lehden kasvu submittausmäärissä mitattuna on tosin ollut sitä luokkaa, että tälle on kyllä selkeää tarvettakin. Lehden tuorein numero onkin pian menossa painoon, joten palaan asiaan muutaman viikon sisään.


OT-tutkimuksen kannalta parasta PTT-siirrossani oli se, että LUTissa on nyt enemmän resursseja käytössä varsinaisesti tutkimukseen. Professorihan ei tunnetusti paljon ehdi tutkia, vaan tutkimisen kannalta olennaista on tutkijatohtoreille allokoitu rahamäärä. Professuurin lahjoittajat saavat siis rahoilleen parempaa vastinetta, kun tutkijatohtoritunteja saadaan enemmän ja professuurin hoitajakin on edelleen mukana kuviossa. Osuustoiminnan neuvottelukunnalle raportoimme tästä yhdessä Pasi Tuomisen kanssa taas vuoden jälkipuoliskolla. Hyvin homma joka tapauksessa toimii!

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kolin henki


Takana on jälleen mielenkiintoinen viikko. Tällä kertaa pääasiassa toimiston ulkopuolella ja osin OT-proffan asioissa. Viikon alkupuoli meni PTT:n jäsenyhteisöjen edustajien kanssa HLJ-akatemiassa. Loppuviikko kului puolestaan Kolilla, jossa joukko ihmisiä kokoontui pohtimaan yritysmallin kehittämiseen ja yritysmallia koskevan tietämyksen edistämiseen liittyviä toimenpiteitä vuonna 2017.

Koolla oli jälleen varsin hieno joukko ihmisiä. Puhuimme muun muassa osuustoiminnan arvomaailmasta, sivistyksestä ja oppimisesta sekä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että osuustoiminta on digiajan, eli joukkoistamiseen ja joukkoälyyn perustuvan talouden keskeinen dynamo. Se on upea innovaatio, joka koordinaatio- ja kannustinjärjestelmänä integroi markkinat ja demokratian talouksia ja yhteisöjä kehittäväksi voimaksi. Haasteena on lähinnä se, että perinteisin tavoin yrityksistä, taloudesta ja yhteiskunnasta ajattelevat ihmiset ovat usein sokeita niin muutokselle kuin osuuskuntamallille. Eli tietämyksen lisäämisessä ja syventämisessä riittää työmaata riittää niin poliittisen päätöksenteon ja eri medioiden kuin osuustoimintayritysten hallinnon ja johdon parissa. Mallin potentiaalia ei kyetä hyödyntämään täysimääräisesti ennen kuin kaikki sidosryhmät omaavat edes välttävän osuustoimintatietämyksen.

Itselleni, OT-proffan ominaisuudessa, asetin seminaarin päätteeksi kolme tietämyksen edistämiseen liittyvää tavoitetta. Ensinnäkin pyrin avaamaan osuustoimintayrityksissä toimiville päätöksentekijöille osuustoimintamallia menestysreseptinä, jossa niin sanottu aate ja liiketoiminta eivät ole erillisiä tai ristiriitaisia osia. Pyrin toisin sanoen selittämään sitä kuinka aate, eli joukko mallin muodostavia ydinideoita, on nimenomaan muodostunut tähdäten liikeyrityksen ja omistajayhteisön yhteiseen ja pitkäjänteisen menestykseen. Toisena asiana pyrin edistämään tutkijoiden ja osuustoimintayritysten välistä vuorovaikutusta halki Suomen. Haastan osuustoimintayritykset edellyttämään yliopistolahjoitustensa vastineeksi osuustoimintaa palvelevaa tutkimusta ja opetusta. Vastaavasti haastan yliopistojen tutkijat huomioimaan osuustoiminnan – ja oivaltamaan kuinka huikean mahdollisuuden se tutkimusalana tarjoaa. Kolmanneksi pyrin löytämään keinoja osuustoimintayritysten maakuntatason yhteistyölle, esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen, uusien yrittäjien valmennuksen, matkailun ja kansainvälisen kaupan alueilla.

Mielenkiinnolla odotan mitä saamme kaikki yhdessä aikaan seuraavien parin vuoden aikana, eli ennen seuraavaa Kolin seminaaria keväällä 2018.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Infrastruktuuriin tulee investoida

Taantuma ja velkaantuminen eivät houkuttele julkisiin investointeihin. Niille on kuitenkin tarvetta. Tutkimus myös osoittaa, ettei investoiminen ole välttämättä lainkaan huono ratkaisu taantuma-aikana - edes tai varsinkaan, kun julkiset investoinnit rahoitetaan edullisella velkarahalla. Investoinnit lisäävät työllisyyttä, voimistavat talouskasvua (velkasuhdetta pienentäen) ja auttavat välttämään infrastruktuurin rappeutumisesta syntyviä ongelmia.


Teollistumisen aikakaudella tuottavuutta nostettiin suurilla infrastruktuurihankkeilla. Maailma ei kuitenkaan tullut valmiiksi, vaan uusia tarpeita ilmaantuu jatkuvasti. Esimerkiksi kasvavien kaupunkiseutujen rakenteiden kannalta investoinnit uuteen liikenneinfrastruktuuriin ovat keskeisiä ja niissä tarvitaan valtion aktiivista roolia. Vastaavasti biotalouden - matkailu mukaan lukien - mahdollisuudet edellyttävät infrastruktuurista huolehtimista myös kasvukeskusten ulkopuolella. Korjausvelka ei saisi kasvaa.


Infrastruktuurin yleinen tilasta revitään maailmalla otsikoita ja aiheesta tehdään pelejäkin. Blogin lukijat tuntevat Loiste Interactive osakeyhtiön ja oman roolini siinä. Tammikuun 15. päivä julkaistu pelimme INFRA on noussut Steam verkkokaupassa suosituksi ja herättänyt paljon huomiota muun muassa tarinallaan. Eräs pelaaja kommentoi yhteisösivulla pelin herättävän pelonsekaisia tunteita ja uudenlaista tietoisuutta muun muassa siksi, että infrastruktuurin rappeutumisesta syntyvät ongelmat ovat läsnä jokaisen arjessa - eivät jotain kaukaista fiktiota.


Meidän tulee pitää maamme infrasta huolta niin talouskasvun kuin turvallisuudenkin nimissä. Tämä vaatii paitsi rahaa myös insinööritaitoa. Jos pelimme herättää nuorta polvea pohtimaan näitä kysymyksiä, on se täyttänyt yhteiskunnallisen tehtävänsä.