Takana on jälleen
mielenkiintoinen viikko. Tällä kertaa pääasiassa toimiston ulkopuolella ja osin
OT-proffan asioissa. Viikon alkupuoli meni PTT:n jäsenyhteisöjen edustajien kanssa
HLJ-akatemiassa. Loppuviikko kului puolestaan Kolilla, jossa joukko ihmisiä
kokoontui pohtimaan yritysmallin kehittämiseen ja yritysmallia koskevan
tietämyksen edistämiseen liittyviä toimenpiteitä vuonna 2017.
Koolla oli jälleen
varsin hieno joukko ihmisiä. Puhuimme muun muassa osuustoiminnan
arvomaailmasta, sivistyksestä ja oppimisesta sekä yhteiskunnallisesta
vaikuttavuudesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että osuustoiminta on digiajan, eli
joukkoistamiseen ja joukkoälyyn perustuvan talouden keskeinen dynamo. Se on
upea innovaatio, joka koordinaatio- ja kannustinjärjestelmänä integroi
markkinat ja demokratian talouksia ja yhteisöjä kehittäväksi voimaksi.
Haasteena on lähinnä se, että perinteisin tavoin yrityksistä, taloudesta ja
yhteiskunnasta ajattelevat ihmiset ovat usein sokeita niin muutokselle kuin
osuuskuntamallille. Eli tietämyksen lisäämisessä ja syventämisessä riittää työmaata
riittää niin poliittisen päätöksenteon ja eri medioiden kuin
osuustoimintayritysten hallinnon ja johdon parissa. Mallin potentiaalia ei
kyetä hyödyntämään täysimääräisesti ennen kuin kaikki sidosryhmät omaavat edes
välttävän osuustoimintatietämyksen.
Itselleni,
OT-proffan ominaisuudessa, asetin seminaarin päätteeksi kolme tietämyksen
edistämiseen liittyvää tavoitetta. Ensinnäkin pyrin avaamaan
osuustoimintayrityksissä toimiville päätöksentekijöille osuustoimintamallia
menestysreseptinä, jossa niin sanottu aate ja liiketoiminta eivät ole erillisiä
tai ristiriitaisia osia. Pyrin toisin sanoen selittämään sitä kuinka aate, eli joukko
mallin muodostavia ydinideoita, on nimenomaan muodostunut tähdäten liikeyrityksen
ja omistajayhteisön yhteiseen ja pitkäjänteisen menestykseen. Toisena asiana
pyrin edistämään tutkijoiden ja osuustoimintayritysten välistä vuorovaikutusta
halki Suomen. Haastan osuustoimintayritykset edellyttämään yliopistolahjoitustensa
vastineeksi osuustoimintaa palvelevaa tutkimusta ja opetusta. Vastaavasti haastan
yliopistojen tutkijat huomioimaan osuustoiminnan – ja oivaltamaan kuinka
huikean mahdollisuuden se tutkimusalana tarjoaa. Kolmanneksi pyrin löytämään
keinoja osuustoimintayritysten maakuntatason yhteistyölle, esimerkiksi
yrittäjyyskasvatuksen, uusien yrittäjien valmennuksen, matkailun ja
kansainvälisen kaupan alueilla.
Mielenkiinnolla
odotan mitä saamme kaikki yhdessä aikaan seuraavien parin vuoden aikana, eli
ennen seuraavaa Kolin seminaaria keväällä 2018.